Ījaba 9
1 Ījabs atbildēja un sacīja:
Job vastasi ja sanoi:
2 Patiesi, es zinu, ka tas tā ir: jo kā cilvēks varētu taisns būt tā stiprā Dieva priekšā?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Ja viņš grib ar To tiesāties, tad tas Viņam uz tūkstošiem ne vārda nevar atbildēt.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Viņš ir gudrs no sirds un stiprs no spēka; kas pret Viņu var tiepties un pastāvēt?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Viņš pārceļ kalnus, un tie nemana, ka Viņš tos apgāž Savā dusmībā.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Viņš kustina zemi no viņas vietas, ka viņas pamati trīc.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Viņš pavēl saulei, tad tā neuzlec, Viņš aizspiež zieģeli priekš zvaigznēm.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Viņš viens izplata debesis un staigā pa jūras augstumiem.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Viņš radījis tos vāģus(Lāci), Orijonu un Sietiņu un tās zvaigznes pret dienasvidu.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Viņš dara lielas lietas, ko nevar izprast, un brīnumus, ko nevar izskaitīt.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Redzi, Viņš man iet secen, ka To neredzu, Viņš staigā garām, ka To nesamanu.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Redzi, kad Viņš aizgrābj, kas Viņu kavēs, kas uz Viņu sacīs: ko Tu dari?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Dievs neaptur Savas dusmas, apakš Viņa tā varenā palīgi lokās.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Kā tad nu es Viņam varētu atbildēt un atrast vārdus pret Viņu?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Jo, kad es arī taisns būtu, taču es nevaru atbildēt, bet man būtu savs soģis jāpielūdz.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Jebšu es sauktu, un Viņš man atbildētu, taču es nevarētu ticēt, ka Viņš klausīšot manu balsi.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Jo Viņš sagrābtu mani tā kā ar vētru un vairotu manas nepelnītas vainas.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Viņš manam garam neļautu atspirgties, bet mani pieēdinātu ar rūgtumiem.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Ja spēka vajag, redzi, Viņš ir varens, un ja tiesā jānāk, kas Viņu sauks priekšā?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Ja es būtu taisns, tad mana mute mani pazudinātu, ja es būtu skaidrs, taču Viņš man pierādītu vainu.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Es esmu nenoziedzīgs, es savu dvēseli nežēloju, man riebj dzīvot.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Viena alga! tādēļ es saku: Viņš izdeldē nenoziedzīgu un bezdievīgu.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Kad Viņa rīkste piepeši nonāvē, tad Viņš smejas par nenoziedzīgo izsamišanos.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Zeme top dota bezdievīgā rokā, Viņš apklāj viņas tiesnešu vaigus. Ja tas tā nav, kas tad to dara?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Manas dienas jo ātras bijušas nekā skrējējs, tās ir aiztecējušas un labuma nav redzējušas.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Tās aizgājušas kā vieglas laivas, kā ērglis, kas šaujas uz barību.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Kad es domāju: es gribu aizmirst savas vaimanas un pamest savu skumību un atspirgties,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Tad es iztrūkstos par visām savām sāpēm; es zinu, ka Tu mani neturi par nenoziedzīgu,
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Ja man būs vainīgam būt, - kāpēc tad man velti nodarboties?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Jebšu es mazgātos sniegā un šķīstītu savas rokas sārmā,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Taču Tu mani iemērktu bedrē, tā ka manas drēbes no manis kaunētos.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Jo Viņš nav tāds vīrs kā es, kam es varētu atbildēt, ka mēs kopā varētu iet priekš tiesas.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Nav mūsu starpā izšķīrēja, kas savu roku varētu likt uz mums abiem.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Kad Viņš atņemtu Savu rīksti no manis un Viņa biedēklis mani neiztrūcinātu, -
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Tad es runātu un no Viņa nebītos; jo tā tas ar mani vis nav.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
