Ījaba 41
1 Vai tu levijatanu vari ķert ar makšķeri, jeb viņa mēli ar dziļi iemestu virvi?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Vai tu viņam riņķi māki likt nāsīs un ar asmeni izdurt viņa žaunas?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Vai tu domā, ka tas tevis daudz lūgsies un labus vārdus uz tevi runās?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Vai viņš derēs derību ar tevi, ka tu viņu vari ņemt par mūžīgu vergu?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Vai tu ar viņu varēsi spēlēties kā ar putniņu, jeb viņu saistīsi savām meitām?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Vai zvejnieku biedrībā viņu pārdod, vai viņu izdala pircējiem?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Vai tu viņa ādu vari piedurt pilnu ar šķēpiem, jeb viņa galvu ar žebērkļiem?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Kad tu savu roku viņam pieliksi, tad pieminēsi, kāds tas karš, un vairs to nedarīsi.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Redzi, tāda cerība ir velti; jau viņu ieraugot krīt gar zemi.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Neviens nav tik drošs, viņu kaitināt, - kas tad būtu, kas Man varētu celties pretim?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Kas Man ko laba papriekš darījis, ka Man to bija atmaksāt? Kas ir apakš visām debesīm, tas Man pieder.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Un lai vēl pieminu viņa locekļus, stiprumu un viņa vareno augumu.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Kas drīkstētu viņa bruņas atsegt, kas līst viņa zobu starpā?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Kas viņa vaiga žokļus var atplēst? Ap viņa zobiem ir briesmas.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Lepni ir viņa bruņu zvīņas, cieti kā ar zieģeli saspiesti kopā.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Viens tik tuvu pie otra, ka ne vējš netiek starpā.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Tie līp viens pie otra, un turas kopā, ka nešķiras.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Viņš šķauda ugunis, un viņa acis ir kā rīta blāzmas stari.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 No viņa mutes šaujās ugunis, degošas dzirksteles no tās izlec.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 No viņa nāsīm iziet dūmi kā no verdoša poda un katla.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Viņa dvaša varētu iededzināt ogles, un liesmas iziet no viņa mutes.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Viņa kakls ir visai stiprs, un viņa priekšā lec bailes.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Viņa miesas locekļi kā sakalti, tie turas cieti kopā, ka nevar kustināt.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Viņa sirds ir cieta kā akmens un cieta kā apakšējais dzirnu akmens.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Kad viņš ceļas, tad stiprie izbīstas, no bailēm tie paģībst.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Kad viņam cērt ar zobenu, tas nekož, nedz šķēps, ne bulta, ne žebērklis.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Dzelzs priekš viņa kā salmi, un varš kā sapraulējis koks.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Bulta viņu neaiztrieks; lingas akmeņi viņam ir kā pelus.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Lielas bozes viņam ir kā pelus, viņš smejas, kad šķēps svelpj.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Viņa pavēderē asi kasīkļi, un kā ar ecešām viņš brauc pa dubļiem.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Viņš dara, ka dziļumi verd kā pods, un sajauc jūru kā zalves virumu.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Kur viņš gājis ceļš spīd; tie ūdens viļņi ir kā sudraboti.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Virs zemes cits viņam nav līdzinājams, viņš tāds radīts, ka nebīstas.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Viss, kas ir augsts, viņam nav nekas; viņš visu lepno zvēru ķēniņš.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
