Ījaba 39
1 Vai tu zini to laiku, kad mežu kazas dzemdē, vai tu esi manījis stirnu dzemdēšanu?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Vai tu vari skaitīt tos mēnešus, kad tās nesās, un vai zini to laiku, kad tās vedās,
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Kad tās lokās, saviem bērniem liek izplēsties cauri un nokrata savas sāpes?
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Viņu bērni nāk spēkā, uzaug laukā, tie iziet un neatgriežas pie tām atpakaļ.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Kas meža ēzelim licis vaļā staigāt, un kas tā zvēra saites ir atraisījis,
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 Kam Es klajumu esmu devis par māju un tuksnesi par dzīvokli?
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Viņš apsmej pilsētas troksni, un dzinēja brēkšanu tas nedzird.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 Tas dzenās pa kalniem, kur viņam ir barība, un meklē visādu zaļu zāli.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Vai tu domā, ka meža vērsis tev kalpos, vai tas naktī paliks pie tavas siles?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Vai tu meža vērsi ar dzeņaukstēm māki piesiet pie arkla, vai tas pēc tava prāta ecēs ielejās?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Vai tu uz to vari paļauties, ka tam daudz spēka, un viņu ņemsi savā darbā?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Vai tu viņam vari uzticēt, ka tas tev atkal savāks tavu izsējumu un savedīs tavā piedarbā?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 Strausa spārni jautri plivinājās, vai tie ir mīlīgi, kā stārķa spārni un spalvas?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 Tas savas olas atstāj zemē, lai smiltīs silst,
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 Un aizmirst, ka kāja tās var samīt, un lauka zvēri tās var samīdīt.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Tas nežēlo savus bērnus, tā kā tie tam nepiederētu; un ka velti dējis, par to tas nebēdā.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Jo Dievs tam atņēmis gudrību un nav devis daļu pie saprašanas.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Bet kad tas projām šaujas, tad tas apsmej zirgu un jātnieku.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Vai tu zirgam vari dot spēku un viņam kaklu pušķot ar krēpēm?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Vai tu tam vēlējis lēkt kā sisenim? Kad tas lepni šņāc, tad jaizbīstas.
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Viņš cērt ar kāju ielejā un ir priecīgs ar spēku un iziet pretī apbruņotam pulkam.
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 Viņš smejas par bailēm un netrūkstas un nebēg atpakaļ no zobena.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 Kad bultas skan makā un šķēpi un zobeni zib,
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Tad tas raustās, trako un uzcērt zemi un nav turams uz vietas, kad trumetes skan.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Kad trumetes skan, tad tas iezviedzās, un samana kaušanu no tālienes, kara kungu saukšanu un kara troksni.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Vai caur tavu padomu vanags lidinājās un izplēš savus spārnus pret dienasvidu?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Vai uz tavu vārdu ērglis dodas uz augšu, un taisa savu ligzdu augstumā?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Viņš dzīvo akmens kalnos un tur paliek uz augstām klintīm un kalnu galiem.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 No turienes viņš lūko pēc barības, un viņa acis redz tālu.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Viņa bērni dzer asinis, un kur maitas, tur viņš ir.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
