Ījaba 16
1 Tad Ījabs atbildēja un sacīja:
Job vastasi ja sanoi:
2 Tādas lietas nu papilnam esmu dzirdējis, jūs visi esat nelāga iepriecinātāji.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Vai tie uzpūstie vārdi nu būs galā, vai kas tevi dzen tā atbildēt?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Es gan tāpat runātu kā jūs, kad jūsu dvēsele būtu manā vietā, ar vārdiem es pret jums turētos un kratītu savu galvu pār jums.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 Es jūs stiprinātu ar savu muti, jūs iepriecinātu ar savām lūpām.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Kad es runāju, tad manas sāpes nerimst, un kad es klusu ciešu, vai tad tās nostājās?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Tiešām, nu Viņš mani nokausējis; Tu esi izklīdinājis visu manu saimi,
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Un mani darījis grumbainu, - tas ir par liecību, un mana liecība cēlās pret mani un mani apsūdzēja pašā vaigā.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Viņa bardzība mani saplosīja un vajāja, Viņš sakož Savus zobus par mani, mans pretinieks met briesmīgas acis uz mani.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 Tie atplēš muti pret mani, un lādot tie mani sit vaigā, tie sapulcējās kopā pret mani.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Dievs mani nodevis neliešiem un man licis nākt bezdievīgu rokā.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Es biju mierā, bet Viņš mani sadauzījis, Viņš mani grābis pie kakla un mani satriecis un mani licis Sev par mērķi.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Viņa bultas ap mani skraida, Viņš sašķēlis manas īkstis un nav taupījis, Viņš manu žulti izlējis zemē.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Plosīdams Viņš mani plosot plosījis, Viņš kā pats varenais pret mani lauzies.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Es maisu esmu šuvis ap savu ādu un savu ragu licis pīšļos,
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Mans vaigs ir nosarcis no raudām, un pār maniem acu vākiem ir nāves ēna,
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Jebšu netaisnība nav manā rokā, un mana lūgšana ir šķīsta.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Zeme, neapklāj manas asinis, un mana saukšana lai nemitās!
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Jau tagad, redzi, mans liecinieks ir debesīs, un mans liecības devējs debess augstībā.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Mani draugi ir mani mēdītāji, bet no manas acs asaras pil uz Dievu,
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 Kaut Viņš tiesu nestu starp vīru un Dievu un starp cilvēka bērnu un viņa draugu!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Jo tie noliktie gadi ies galā, un es aiziešu ceļu, kur atpakaļ negriezīšos.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
