Vēstule Ebrējiem 10
1 Jo bauslībai ir nākamo labumu ēna, ne to lietu ģīmis pats, un ar tiem upuriem, kas ik gadus tie paši, un ko bez mitēšanās upurē, upurētājus nekad nevar darīt pilnīgus.
Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
2 Citādi tie būtu mitējušies upurēt, ja tiem ar upuriem kalpojot vairs nebūtu bijusi nekāda apzināšanās par grēkiem, kad tie vienreiz šķīstīti.
Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
3 Bet nu ik gadus caur tiem (upuriem) notiek grēku pieminēšana.
Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
4 Jo tas nevar būt, ka vēršu vai āžu asinis grēkus atņem.
Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
5 Tāpēc pasaulē nākdams Viņš saka: upurus un dāvanas Tu neesi gribējis, bet to miesu Tu Man esi sataisījis.
Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
6 Dedzināmi upuri un grēku upuri Tev nav patikuši.
Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
7 Tad Es sacīju: redzi, Es nāku, (grāmatā par Mani ir rakstīts) Tavu prātu darīt, ak Dievs!
Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu, ) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
8 Kad Viņš papriekš bija sacījis: upurus un dāvanas un dedzināmos upurus un grēku upurus Tu neesi gribējis, nedz tie Tev bija pa prātam, (kas pēc bauslības top upurēti);
Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan, )
9 Tad Viņš sacīja: redzi, Es nāku, ak Dievs, Tavu prātu darīt. Viņš tad noceļ to pirmo, ka Viņš to otru ieceltu.
Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
10 Pēc šī prāta mēs esam svētīti caur Jēzus Kristus miesas upuri vienreiz.
Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
11 Un ikkatrs priesteris gan ikdienas stāv kalpodams un tos pašus upurus daudzkārt upurēdams, kas grēkus mūžam nevar atņemt;
Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
12 Bet Šis, vienu upuri par grēkiem upurējis, uz mūžību nosēdies pie Dieva labās rokas.
Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
13 Joprojām gaidīdams, tiekams Viņa ienaidnieki top likti par pameslu Viņa kājām.
Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
14 Jo ar vienu upuri Viņš ir mūžīgi pilnīgus darījis tos, kas top svētīti.
Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
15 Un Svētais Gars mums to arīdzan apliecina; jo kad Viņš papriekš bija sacījis:
Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
16 Šī ir tā derība, ko Es ar viņiem celšu pēc šīm dienām, saka Tas Kungs: Savus baušļus Es došu viņu sirdīs un tos rakstīšu viņu prātā;
Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
17 Un Es vairs nepieminēšu viņu grēkus un viņu netaisnības.
Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
18 Kur nu ir grēku piedošana, tur vairs nav upura par grēku.
Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
19 Kad nu, brāļi, mums ir drošība, ieiet tai svētā vietā caur Jēzus asinīm,
Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.
20 Ko Viņš mums ir sataisījis par jaunu un dzīvu ceļu caur to priekškaramo autu, tas ir, caur Savu miesu;
Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
21 Un kad nu mums ir augsts priesteris pār Dieva namu:
Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
22 Lai pieejam ar patiesīgu sirdi iekš pilnīgas ticības, apslacināti savās sirdīs, vaļā no ļaunas apzināšanās;
Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
23 Un pie miesas nomazgāti ar šķīstu ūdeni, lai mēs to cerības apliecināšanu paturam nešaubīgu, (jo Tas ir uzticīgs, kas to apsolījis).
Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
24 Un lai mēs cits citu vērā ņemamies ar skubināšanu pie mīlestības un labiem darbiem,
Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
25 Un lai neatstājam savu sapulcināšanos, kā daži mēdz, bet cits citu lai pamācam; un to jo vairāk, jo jūs redzat, ka tā diena nāk tuvu.
Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26 Jo ja mēs tīši grēkojam pēc tam, kad esam dabūjuši patiesības atzīšanu, tad vairs neatliekās nekāds upuris par grēkiem,
Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27 Bet briesmīga sodības gaidīšana un uguns karstums, kas pretiniekus aprīs.
Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28 Ja kāds Mozus bauslību nicinājis, tam bez apžēlošanas caur diviem vai trim lieciniekiem jāmirst.
Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29 Cik gan, domājiet, grūtāku sodību būs pelnījis tas, kas Dieva Dēlu min ar kājām un tās derības asinis, caur ko viņš svētīts, tur par nesvētām, un kas to žēlastības Garu ir nievājis?
Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
30 Jo mēs pazīstam To, kas ir sacījis: Man pieder atriebšana, Es atmaksāšu, saka Tas Kungs. Un atkal: Tas Kungs tiesās Savus ļaudis.
Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
31 Briesmīga lieta ir, iekrist Tā dzīvā Dieva rokās.
Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
32 Bet pieminiet tās iepriekšējās dienas, kurās, apgaismoti, jūs pastāvīgi esat cīnījušies lielās bēdu cīnīšanās,
Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
33 Gan caur mēdīšanām un bēdām tapuši par ērmiem, gan palikuši par biedriem tiem, kam tā klājās.
Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
34 Jo jūs esat cietuši līdz ar manām saitēm un ar prieku panesuši savas mantas laupīšanu, zinādami, ka jums iekš sev pašiem ir labāka un paliekama manta debesīs.
Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.
35 Tāpēc neatmetiet savu sirds drošību, jo tai ir liela alga.
Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
36 Bet paciešanās jums vajag, lai jūs Dieva prātu darījuši iemantojiet to apsolīto svētību.
Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
37 Jo vēl ir mazs brīdis, un Tas, kam jānāk, nāks un nekavēsies.
Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
38 Bet taisnais no ticības dzīvos; un ja kas atkāpjas, pie tā manai dvēselei nav labs prāts.
Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
39 Bet mēs neesam no tiem, kas atkāpjas uz pazušanu, bet kas tic uz dvēseles izglābšanu.
Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.
