Psalmorum 9
1 in finem pro occultis filii psalmus David confitebor tibi Domine in toto corde meo narrabo omnia mirabilia tua
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi. Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.
2 laetabor et exultabo in te psallam nomini tuo Altissime
Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.
3 in convertendo inimicum meum retrorsum infirmabuntur et peribunt a facie tua
Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.
4 quoniam fecisti iudicium meum et causam meam sedisti super thronum qui iudicas iustitiam
Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.
5 increpasti gentes et periit impius nomen eorum delisti in aeternum et in saeculum saeculi
Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.
6 inimici defecerunt frameae in finem et civitates destruxisti periit memoria eorum cum sonitu
Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.
7 et Dominus in aeternum permanet paravit in iudicio thronum suum
Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.
8 et ipse iudicabit orbem terrae in aequitate iudicabit populos in iustitia
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.
9 et factus est Dominus refugium pauperi adiutor in oportunitatibus in tribulatione
Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.
10 et sperent in te qui noverunt nomen tuum quoniam non dereliquisti quaerentes te Domine
Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.
11 psallite Domino qui habitat in Sion adnuntiate inter gentes studia eius
Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.
12 quoniam requirens sanguinem eorum recordatus est non est oblitus clamorem pauperum
Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.
13 miserere mei Domine vide humilitatem meam de inimicis meis
Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,
14 qui exaltas me de portis mortis ut adnuntiem omnes laudationes tuas in portis filiae Sion
että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.
15 exultabo in salutari tuo infixae sunt gentes in interitu quem fecerunt in laqueo isto quem absconderunt conprehensus est pes eorum
Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.
16 cognoscitur Dominus iudicia faciens in operibus manuum suarum conprehensus est peccator canticum diapsalmatis
Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. -Kanteleen välisoitto. (Sela)
Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan. (Sheol h7585)
18 quoniam non in finem oblivio erit pauperis patientia pauperum non peribit in finem
Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.
19 exsurge Domine non confortetur homo iudicentur gentes in conspectu tuo
Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.
20 constitue Domine legislatorem super eos sciant gentes quoniam homines sunt diapsalma
Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. (Sela)
