< Psalmorum 60 >
1 in finem his qui inmutabuntur in tituli inscriptione David in doctrina cum succendit Syriam Mesopotamiam et Syriam Soba et convertit Ioab et percussit vallem Salinarum duodecim milia Deus reppulisti nos et destruxisti nos iratus es et misertus es nobis
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.
2 commovisti terram et turbasti eam sana contritiones eius quia commota est
Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.
3 ostendisti populo tuo dura potasti nos vino conpunctionis
Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.
4 dedisti metuentibus te significationem ut fugiant a facie arcus diapsalma ut liberentur dilecti tui
Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)
5 salvum fac dextera tua et exaudi me
Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.
6 Deus locutus est in sancto suo laetabor et partibor Sicima et convallem tabernaculorum metibor
Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.
7 meus est Galaad et meus est Manasses et Effraim fortitudo capitis mei Iuda rex meus
Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.
8 Moab olla spei meae in Idumeam extendam calciamentum meum mihi alienigenae subditi sunt
Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.
9 quis deducet me in civitatem munitam quis deducet me usque in Idumeam
Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?
10 nonne tu Deus qui reppulisti nos et non egredieris Deus in virtutibus nostris
Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?
11 da nobis auxilium de tribulatione et vana salus hominis
Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.
12 in Deo faciemus virtutem et ipse ad nihilum deducet tribulantes nos
Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.