Psalmorum 44
1 in finem filiis Core ad intellectum
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Deus auribus nostris audivimus patres nostri adnuntiaverunt nobis opus quod operatus es in diebus eorum in diebus antiquis
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 manus tua gentes disperdit et plantasti eos adflixisti populos et expulisti eos
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 nec enim in gladio suo possederunt terram et brachium eorum non salvavit eos sed dextera tua et brachium tuum et inluminatio faciei tuae quoniam conplacuisti in eis
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 tu es ipse rex meus et Deus meus qui mandas salutes Iacob
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 in te inimicos nostros ventilabimus cornu et in nomine tuo spernemus insurgentes in nobis
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 non enim in arcu meo sperabo et gladius meus non salvabit me
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 salvasti enim nos de adfligentibus nos et odientes nos confudisti
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 in Deo laudabimur tota die et in nomine tuo confitebimur in saeculum diapsalma
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 nunc autem reppulisti et confudisti nos et non egredieris in virtutibus nostris
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 avertisti nos retrorsum post inimicos nostros et qui oderunt nos diripiebant sibi
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 dedisti nos tamquam oves escarum et in gentibus dispersisti nos
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 vendidisti populum tuum sine pretio et non fuit multitudo in commutationibus nostris
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 posuisti nos obprobrium vicinis nostris subsannationem et derisum his qui in circuitu nostro
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 posuisti nos in similitudinem gentibus commotionem capitis in populis
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 tota die verecundia mea contra me est et confusio faciei meae cooperuit me
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 a voce exprobrantis et obloquentis a facie inimici et persequentis
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 haec omnia venerunt super nos nec obliti sumus te et inique non egimus in testamento tuo
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 et non recessit retrorsum cor nostrum et declinasti semitas nostras a via tua
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 quoniam humiliasti nos in loco adflictionis et cooperuit nos umbra mortis
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 si obliti sumus nomen Dei nostri et si expandimus manus nostras ad deum alienum
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 nonne Deus requiret ista ipse enim novit abscondita cordis quoniam propter te mortificamur omni die aestimati sumus sicut oves occisionis
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 exsurge quare dormis Domine exsurge et ne repellas in finem
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 quare faciem tuam avertis oblivisceris inopiae nostrae et tribulationis nostrae
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 quoniam humiliata est in pulvere anima nostra conglutinatus est in terra venter noster
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 exsurge adiuva nos et redime nos propter nomen tuum
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
