Psalmorum 44
1 in finem filiis Core ad intellectum
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Deus auribus nostris audivimus patres nostri adnuntiaverunt nobis opus quod operatus es in diebus eorum in diebus antiquis
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 manus tua gentes disperdit et plantasti eos adflixisti populos et expulisti eos
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 nec enim in gladio suo possederunt terram et brachium eorum non salvavit eos sed dextera tua et brachium tuum et inluminatio faciei tuae quoniam conplacuisti in eis
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 tu es ipse rex meus et Deus meus qui mandas salutes Iacob
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 in te inimicos nostros ventilabimus cornu et in nomine tuo spernemus insurgentes in nobis
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 non enim in arcu meo sperabo et gladius meus non salvabit me
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 salvasti enim nos de adfligentibus nos et odientes nos confudisti
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 in Deo laudabimur tota die et in nomine tuo confitebimur in saeculum diapsalma
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 nunc autem reppulisti et confudisti nos et non egredieris in virtutibus nostris
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 avertisti nos retrorsum post inimicos nostros et qui oderunt nos diripiebant sibi
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 dedisti nos tamquam oves escarum et in gentibus dispersisti nos
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 vendidisti populum tuum sine pretio et non fuit multitudo in commutationibus nostris
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 posuisti nos obprobrium vicinis nostris subsannationem et derisum his qui in circuitu nostro
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 posuisti nos in similitudinem gentibus commotionem capitis in populis
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 tota die verecundia mea contra me est et confusio faciei meae cooperuit me
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 a voce exprobrantis et obloquentis a facie inimici et persequentis
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 haec omnia venerunt super nos nec obliti sumus te et inique non egimus in testamento tuo
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 et non recessit retrorsum cor nostrum et declinasti semitas nostras a via tua
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 quoniam humiliasti nos in loco adflictionis et cooperuit nos umbra mortis
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 si obliti sumus nomen Dei nostri et si expandimus manus nostras ad deum alienum
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 nonne Deus requiret ista ipse enim novit abscondita cordis quoniam propter te mortificamur omni die aestimati sumus sicut oves occisionis
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 exsurge quare dormis Domine exsurge et ne repellas in finem
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 quare faciem tuam avertis oblivisceris inopiae nostrae et tribulationis nostrae
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 quoniam humiliata est in pulvere anima nostra conglutinatus est in terra venter noster
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 exsurge adiuva nos et redime nos propter nomen tuum
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
