Psalmorum 22
1 in finem pro adsumptione matutina psalmus David Deus Deus meus respice me quare me dereliquisti longe a salute mea verba delictorum meorum
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2 Deus meus clamabo per diem et non exaudies et nocte et non ad insipientiam mihi
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 tu autem in sancto habitas Laus Israhel
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 in te speraverunt patres nostri speraverunt et liberasti eos
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 ad te clamaverunt et salvi facti sunt in te speraverunt et non sunt confusi
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6 ego autem sum vermis et non homo obprobrium hominum et abiectio plebis
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7 omnes videntes me deriserunt me locuti sunt labiis moverunt caput
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8 speravit in Domino eripiat eum salvum faciat eum quoniam vult eum
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9 quoniam tu es qui extraxisti me de ventre spes mea ab uberibus matris meae
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10 in te proiectus sum ex utero de ventre matris meae Deus meus es tu
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 ne discesseris a me quoniam tribulatio proxima est quoniam non est qui adiuvet
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12 circumdederunt me vituli multi tauri pingues obsederunt me
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13 aperuerunt super me os suum sicut leo rapiens et rugiens
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14 sicut aqua effusus sum et dispersa sunt universa ossa mea factum est cor meum tamquam cera liquescens in medio ventris mei
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15 aruit tamquam testa virtus mea et lingua mea adhesit faucibus meis et in limum mortis deduxisti me
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16 quoniam circumdederunt me canes multi concilium malignantium obsedit me foderunt manus meas et pedes meos
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17 dinumeraverunt omnia ossa mea ipsi vero consideraverunt et inspexerunt me
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18 diviserunt sibi vestimenta mea et super vestem meam miserunt sortem
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19 tu autem Domine ne elongaveris auxilium tuum ad defensionem meam conspice
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20 erue a framea animam meam et de manu canis unicam meam
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21 salva me ex ore leonis et a cornibus unicornium humilitatem meam
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22 narrabo nomen tuum fratribus meis in media ecclesia laudabo te
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23 qui timetis Dominum laudate eum universum semen Iacob magnificate eum
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24 timeat eum omne semen Israhel quoniam non sprevit neque dispexit deprecationem pauperis nec avertit faciem suam a me et cum clamarem ad eum exaudivit me
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25 apud te laus mea in ecclesia magna vota mea reddam in conspectu timentium eum
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26 edent pauperes et saturabuntur et laudabunt Dominum qui requirunt eum vivent corda eorum in saeculum saeculi
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27 reminiscentur et convertentur ad Dominum universi fines terrae et adorabunt in conspectu eius universae familiae gentium
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28 quoniam Dei est regnum et ipse dominabitur gentium
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29 manducaverunt et adoraverunt omnes pingues terrae in conspectu eius cadent omnes qui descendunt in terram
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30 et anima mea illi vivet et semen meum serviet ipsi
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31 adnuntiabitur Domino generatio ventura et adnuntiabunt iustitiam eius populo qui nascetur quem fecit Dominus
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
