Psalmorum 2

1 psalmus David quare fremuerunt gentes et populi meditati sunt inania adstiterunt reges terrae et principes convenerunt in unum adversus Dominum et adversus christum eius diapsalma

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 disrumpamus vincula eorum et proiciamus a nobis iugum ipsorum

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 qui habitat in caelis inridebit eos et Dominus subsannabit eos

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 tunc loquetur ad eos in ira sua et in furore suo conturbabit eos

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 ego autem constitutus sum rex ab eo super Sion montem sanctum eius praedicans praeceptum eius

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 Dominus dixit ad me filius meus es tu ego hodie genui te

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 postula a me et dabo tibi gentes hereditatem tuam et possessionem tuam terminos terrae

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 reges eos in virga ferrea tamquam vas figuli confringes eos

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 et nunc reges intellegite erudimini qui iudicatis terram

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 servite Domino in timore et exultate ei in tremore

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 adprehendite disciplinam nequando irascatur Dominus et pereatis de via iusta

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 cum exarserit in brevi ira eius beati omnes qui confidunt in eo

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.