Psalmorum 137

1 David Hieremiae super flumina Babylonis illic sedimus et flevimus cum recordaremur Sion

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 in salicibus in medio eius suspendimus organa nostra

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 quia illic interrogaverunt nos qui captivos duxerunt nos verba cantionum et qui abduxerunt nos hymnum cantate nobis de canticis Sion

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 quomodo cantabimus canticum Domini in terra aliena

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 si oblitus fuero tui Hierusalem oblivioni detur dextera mea

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 adhereat lingua mea faucibus meis si non meminero tui si non praeposuero Hierusalem in principio laetitiae meae

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 memor esto Domine filiorum Edom diem Hierusalem qui dicunt exinanite exinanite usque ad fundamentum in ea

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 filia Babylonis misera beatus qui retribuet tibi retributionem tuam quam retribuisti nobis

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 beatus qui tenebit et adlidet parvulos tuos ad petram

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!