Job 7
1 militia est vita hominis super terram et sicut dies mercennarii dies eius
Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2 sicut servus desiderat umbram et sicut mercennarius praestolatur finem operis sui
Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3 sic et ego habui menses vacuos et noctes laboriosas enumeravi mihi
Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4 si dormiero dico quando consurgam et rursum expectabo vesperam et replebor doloribus usque ad tenebras
Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5 induta est caro mea putredine et sordibus pulveris cutis mea aruit et contracta est
Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6 dies mei velocius transierunt quam a texente tela succiditur et consumpti sunt absque ulla spe
Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
7 memento quia ventus est vita mea et non revertetur oculus meus ut videat bona
Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8 nec aspiciet me visus hominis oculi tui in me et non subsistam
Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
10 nec revertetur ultra in domum suam neque cognoscet eum amplius locus eius
Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
11 quapropter et ego non parcam ori meo loquar in tribulatione spiritus mei confabulabor cum amaritudine animae meae
Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 numquid mare sum ego aut cetus quia circumdedisti me carcere
Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 si dixero consolabitur me lectulus meus et relevabor loquens mecum in strato meo
Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 terrebis me per somnia et per visiones horrore concuties
Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 quam ob rem elegit suspendium anima mea et mortem ossa mea
Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16 desperavi nequaquam ultra iam vivam parce mihi nihil enim sunt dies mei
Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 quid est homo quia magnificas eum aut quia ponis erga eum cor tuum
Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 visitas eum diluculo et subito probas illum
Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 usquequo non parces mihi nec dimittis me ut gluttiam salivam meam
Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 peccavi quid faciam tibi o custos hominum quare posuisti me contrarium tibi et factus sum mihimet ipsi gravis
Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
21 cur non tolles peccatum meum et quare non auferes iniquitatem meam ecce nunc in pulvere dormiam et si mane me quaesieris non subsistam
Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
