Job 30
1 nunc autem derident me iuniores tempore quorum non dignabar patres ponere cum canibus gregis mei
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 quorum virtus manuum erat mihi pro nihilo et vita ipsa putabantur indigni
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 egestate et fame steriles qui rodebant in solitudine squalentes calamitate et miseria
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 et mandebant herbas et arborum cortices et radix iuniperorum erat cibus eorum
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 qui de convallibus ista rapientes cum singula repperissent ad ea cum clamore currebant
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 in desertis habitabant torrentium et in cavernis terrae vel super glaream
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 qui inter huiuscemodi laetabantur et esse sub sentibus delicias conputabant
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 filii stultorum et ignobilium et in terra penitus non parentes
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 nunc in eorum canticum versus sum et factus sum eis proverbium
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 abominantur me et longe fugiunt a me et faciem meam conspuere non verentur
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 faretram enim suam aperuit et adflixit me et frenum posuit in os meum
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 ad dexteram orientis calamitatis meae ilico surrexerunt pedes meos subverterunt et oppresserunt quasi fluctibus semitis suis
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 dissipaverunt itinera mea insidiati sunt mihi et praevaluerunt et non fuit qui ferret auxilium
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 quasi rupto muro et aperta ianua inruerunt super me et ad meas miserias devoluti sunt
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 redactus sum in nihili abstulisti quasi ventus desiderium meum et velut nubes pertransiit salus mea
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 nunc autem in memet ipso marcescit anima mea et possident me dies adflictionis
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 nocte os meum perforatur doloribus et qui me comedunt non dormiunt
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 in multitudine eorum consumitur vestimentum meum et quasi capitio tunicae sic cinxerunt me
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 conparatus sum luto et adsimilatus favillae et cineri
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 clamo ad te et non exaudis me sto et non respicis me
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 mutatus es mihi in crudelem et in duritia manus tuae adversaris mihi
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 elevasti me et quasi super ventum ponens elisisti me valide
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 scio quia morti tradas me ubi constituta domus est omni viventi
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 verumtamen non ad consumptionem eorum emittis manum tuam et si corruerint ipse salvabis
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 flebam quondam super eum qui adflictus erat et conpatiebatur anima mea pauperi
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 expectabam bona et venerunt mihi mala praestolabar lucem et eruperunt tenebrae
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 interiora mea efferbuerunt absque ulla requie praevenerunt me dies adflictionis
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 maerens incedebam sine furore consurgens in turba clamavi
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 frater fui draconum et socius strutionum
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 cutis mea denigrata est super me et ossa mea aruerunt prae caumate
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 versa est in luctum cithara mea et organum meum in vocem flentium
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
