Job 29
1 addidit quoque Iob adsumens parabolam suam et dixit
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 quis mihi tribuat ut sim iuxta menses pristinos secundum dies quibus Deus custodiebat me
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 quando splendebat lucerna eius super caput meum et ad lumen eius ambulabam in tenebris
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 sicut fui in diebus adulescentiae meae quando secreto Deus erat in tabernaculo meo
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 quando erat Omnipotens mecum et in circuitu meo pueri mei
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 quando lavabam pedes meos butyro et petra fundebat mihi rivos olei
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 quando procedebam ad portam civitatis et in platea parabant cathedram mihi
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 videbant me iuvenes et abscondebantur et senes adsurgentes stabant
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 principes cessabant loqui et digitum superponebant ori suo
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 vocem suam cohibebant duces et lingua eorum gutturi suo adherebat
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 auris audiens beatificabat me et oculus videns testimonium reddebat mihi
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 quod liberassem pauperem vociferantem et pupillum cui non esset adiutor
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 benedictio perituri super me veniebat et cor viduae consolatus sum
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 iustitia indutus sum et vestivit me sicut vestimento et diademate iudicio meo
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 oculus fui caeco et pes claudo
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 pater eram pauperum et causam quam nesciebam diligentissime investigabam
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 conterebam molas iniqui et de dentibus illius auferebam praedam
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 dicebamque in nidulo meo moriar et sicut palma multiplicabo dies
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 radix mea aperta est secus aquas et ros morabitur in messione mea
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 gloria mea semper innovabitur et arcus meus in manu mea instaurabitur
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 qui me audiebant expectabant sententiam et intenti tacebant ad consilium meum
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 verbis meis addere nihil audebant et super illos stillabat eloquium meum
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 expectabant me sicut pluviam et os suum aperiebant quasi ad imbrem serotinum
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 si quando ridebam ad eos non credebant et lux vultus mei non cadebat in terram
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 si voluissem ire ad eos sedebam primus cumque sederem quasi rex circumstante exercitu eram tamen maerentium consolator
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
