< Job 17 >

1 spiritus meus adtenuabitur dies mei breviabuntur et solum mihi superest sepulchrum
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 non peccavi et in amaritudinibus moratur oculus meus
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 libera me et pone iuxta te et cuiusvis manus pugnet contra me
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 cor eorum longe fecisti a disciplina et propterea non exaltabuntur
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 praedam pollicetur sociis et oculi filiorum eius deficient
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 posuit me quasi in proverbium vulgi et exemplum sum coram eis
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 caligavit ab indignatione oculus meus et membra mea quasi in nihili redacta sunt
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 stupebunt iusti super hoc et innocens contra hypocritam suscitabitur
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 et tenebit iustus viam suam et mundis manibus addet fortitudinem
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 igitur vos omnes convertimini et venite et non inveniam in vobis ullum sapientem
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 dies mei transierunt cogitationes meae dissipatae sunt torquentes cor meum
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 noctem verterunt in diem et rursum post tenebras spero lucem
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13 si sustinuero infernus domus mea est in tenebris stravi lectulum meum (Sheol h7585)
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 putredini dixi pater meus es mater mea et soror mea vermibus
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 ubi est ergo nunc praestolatio mea et patientiam meam quis considerat
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
16 in profundissimum infernum descendent omnia mea putasne saltim ibi erit requies mihi (Sheol h7585)
Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

< Job 17 >