Job 16
1 respondens autem Iob dixit
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 audivi frequenter talia consolatores onerosi omnes vos estis
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 numquid habebunt finem verba ventosa aut aliquid tibi molestum est si loquaris
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 poteram et ego similia vestri loqui atque utinam esset anima vestra pro anima mea consolarer et ego vos sermonibus et moverem caput meum super vos
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 roborarem vos ore meo et moverem labia quasi parcens vobis
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 sed quid agam si locutus fuero non quiescet dolor meus et si tacuero non recedet a me
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 nunc autem oppressit me dolor meus et in nihili redacti sunt omnes artus mei
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 rugae meae testimonium dicunt contra me et suscitatur falsiloquus adversus faciem meam contradicens mihi
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 collegit furorem suum in me et comminans mihi infremuit contra me dentibus suis hostis meus terribilibus oculis me intuitus est
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 aperuerunt super me ora sua exprobrantes percusserunt maxillam meam satiati sunt poenis meis
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 conclusit me Deus apud iniquum et manibus impiorum me tradidit
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 ego ille quondam opulentus repente contritus sum tenuit cervicem meam confregit me et posuit sibi quasi in signum
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 circumdedit me lanceis suis convulneravit lumbos meos non pepercit et effudit in terra viscera mea
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 concidit me vulnere super vulnus inruit in me quasi gigans
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 saccum consui super cutem meam et operui cinere cornu meum
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 facies mea intumuit a fletu et palpebrae meae caligaverunt
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 haec passus sum absque iniquitate manus meae cum haberem mundas ad Deum preces
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 terra ne operias sanguinem meum neque inveniat locum in te latendi clamor meus
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 ecce enim in caelo testis meus et conscius meus in excelsis
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 verbosi mei amici mei ad Deum stillat oculus meus
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 atque utinam sic iudicaretur vir cum Deo quomodo iudicatur filius hominis cum collega suo
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 ecce enim breves anni transeunt et semitam per quam non revertar ambulo
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
