Job 14
1 homo natus de muliere brevi vivens tempore repletus multis miseriis
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 quasi flos egreditur et conteritur et fugit velut umbra et numquam in eodem statu permanet
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 et dignum ducis super huiuscemodi aperire oculos tuos et adducere eum tecum in iudicium
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 quis potest facere mundum de inmundo conceptum semine nonne tu qui solus es
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 breves dies hominis sunt numerus mensuum eius apud te est constituisti terminos eius qui praeterire non poterunt
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 recede paululum ab eo ut quiescat donec optata veniat sicut mercennarii dies eius
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 lignum habet spem si praecisum fuerit rursum virescit et rami eius pullulant
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 si senuerit in terra radix eius et in pulvere emortuus fuerit truncus illius
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 ad odorem aquae germinabit et faciet comam quasi cum primum plantatum est
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 homo vero cum mortuus fuerit et nudatus atque consumptus ubi quaeso est
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 quomodo si recedant aquae de mari et fluvius vacuefactus arescat
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 sic homo cum dormierit non resurget donec adteratur caelum non evigilabit nec consurget de somno suo
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 quis mihi hoc tribuat ut in inferno protegas me ut abscondas me donec pertranseat furor tuus et constituas mihi tempus in quo recorderis mei (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 putasne mortuus homo rursum vivet cunctis diebus quibus nunc milito expecto donec veniat inmutatio mea
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 vocabis et ego respondebo tibi operi manuum tuarum porriges dexteram
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 tu quidem gressus meos dinumerasti sed parces peccatis meis
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 signasti quasi in sacculo delicta mea sed curasti iniquitatem meam
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 mons cadens defluet et saxum transfertur de loco suo
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 lapides excavant aquae et adluvione paulatim terra consumitur et homines ergo similiter perdes
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 roborasti eum paululum ut in perpetuum pertransiret inmutabis faciem eius et emittes eum
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 sive nobiles fuerint filii eius sive ignobiles non intelleget
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 attamen caro eius dum vivet dolebit et anima illius super semet ipso lugebit
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
