Job 10
1 taedet animam meam vitae meae dimittam adversum me eloquium meum loquar in amaritudine animae meae
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 dicam Deo noli me condemnare indica mihi cur me ita iudices
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 numquid bonum tibi videtur si calumnieris et opprimas me opus manuum tuarum et consilium impiorum adiuves
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 numquid oculi carnei tibi sunt aut sicut videt homo et tu videbis
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 numquid sicut dies hominis dies tui et anni tui sicut humana sunt tempora
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 ut quaeras iniquitatem meam et peccatum meum scruteris
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 et scias quia nihil impium fecerim cum sit nemo qui de manu tua possit eruere
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
8 manus tuae plasmaverunt me et fecerunt me totum in circuitu et sic repente praecipitas me
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 memento quaeso quod sicut lutum feceris me et in pulverem reduces me
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 nonne sicut lac mulsisti me et sicut caseum me coagulasti
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 pelle et carnibus vestisti me et ossibus et nervis conpegisti me
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 vitam et misericordiam tribuisti mihi et visitatio tua custodivit spiritum meum
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 licet haec celes in corde tuo tamen scio quia universorum memineris
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 si peccavi et ad horam pepercisti mihi cur ab iniquitate mea mundum me esse non pateris
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 et si impius fuero vae mihi est et si iustus non levabo caput saturatus adflictione et miseria
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 et propter superbiam quasi leaenam capies me reversusque mirabiliter me crucias
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 instauras testes tuos contra me et multiplicas iram tuam adversum me et poenae militant in me
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
18 quare de vulva eduxisti me qui utinam consumptus essem ne oculus me videret
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 fuissem quasi qui non essem de utero translatus ad tumulum
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 numquid non paucitas dierum meorum finietur brevi dimitte ergo me ut plangam paululum dolorem meum
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 antequam vadam et non revertar ad terram tenebrosam et opertam mortis caligine
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 terram miseriae et tenebrarum ubi umbra mortis et nullus ordo et sempiternus horror inhabitans
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
