Psalmorum 94
1 Psalmus David, Quarta sabbati. Deus ultionum Dominus: Deus ultionum libere egit.
Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
2 Exaltare qui iudicas terram: redde retributionem superbis.
Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
3 Usquequo peccatores Domine: usquequo peccatores gloriabuntur:
Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
4 Effabuntur, et loquentur iniquitatem: loquentur omnes, qui operantur iniustitiam?
Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
5 Populum tuum Domine humiliaverunt: et hereditatem tuam vexaverunt.
Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
6 Viduam, et advenam interfecerunt: et pupillos occiderunt.
He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
7 Et dixerunt: Non videbit Dominus, nec intelliget Deus Iacob.
Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
8 Intelligite insipientes in populo: et stulti aliquando sapite.
Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
9 Qui plantavit aurem, non audiet? aut qui finxit oculum, non considerat?
Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
10 Qui corripit gentes, non arguet: qui docet hominem scientiam?
Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Dominus scit cogitationes hominum, quoniam vanae sunt.
Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
12 Beatus homo, quem tu erudieris Domine: et de lege tua docueris eum.
Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
13 Ut mitiges ei a diebus malis: donec fodiatur peccatori fovea.
antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
14 Quia non repellet Dominus plebem suam: et hereditatem suam non derelinquet.
Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
15 Quoadusque iustitia convertatur in iudicium: et qui iuxta illam omnes qui recto sunt corde.
vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
16 Quis consurget mihi adversus malignantes? aut quis stabit mecum adversus operantes iniquitatem?
Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
17 Nisi quia Dominus adiuvit me: paulominus habitasset in inferno anima mea. (questioned)
Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
18 Si dicebam: Motus est pes meus: misericordia tua Domine adiuvabat me.
Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
19 Secundum multitudinem dolorum meorum in corde meo: consolationes tuae laetificaverunt animam meam.
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
20 Numquid adhaeret tibi sedes iniquitatis: qui fingis laborem in praecepto?
Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
21 Captabunt in animam iusti: et sanguinem innocentem condemnabunt.
ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
22 Et factus est mihi Dominus in refugium: et Deus meus in adiutorium spei meae.
Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
23 Et reddet illis iniquitatem ipsorum: et in malitia eorum disperdet eos: disperdet illos Dominus Deus noster.
Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
