Psalmorum 91

1 Laus Cantici David. Qui habitat in adiutorio Altissimi, in protectione Dei caeli commorabitur.

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

2 Dicet Domino: Susceptor meus es tu, et refugium meum: Deus meus sperabo in eum.

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

3 Quoniam ipse liberavit me de laqueo venantium, et a verbo aspero.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

4 Scapulis suis obumbrabit tibi: et sub pennis eius sperabis:

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

5 Scuto circumdabit te veritas eius: non timebis a timore nocturno,

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

6 A sagitta volante in die, a negotio perambulante in tenebris: ab incursu, et daemonio meridiano.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

7 Cadent a latere tuo mille, et decem millia a dextris tuis: ad te autem non appropinquabit.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

8 Verumtamen oculis tuis considerabis: et retributionem peccatorum videbis.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

9 Quoniam tu es Domine spes mea: Altissimum posuisti refugium tuum.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

10 Non accedet ad te malum: et flagellum non appropinquabit tabernaculo tuo.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

11 Quoniam angelis suis mandavit de te: ut custodiant te in omnibus viis tuis.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

12 In manibus portabunt te: ne forte offendas ad lapidem pedem tuum.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

13 Super aspidem, et basiliscum ambulabis: et conculcabis leonem et draconem.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

14 Quoniam in me speravit, liberabo eum: protegam eum, quoniam cognovit nomen meum.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

15 Clamabit ad me, et ego exaudiam eum: cum ipso sum in tribulatione: eripiam eum et glorificabo eum.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

16 Longitudine dierum replebo eum: et ostendam illi salutare meum.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.