Psalmorum 90
1 Oratio Moysi hominis Dei. Domine, refugium factus es nobis: a generatione in generationem.
Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
2 Priusquam montes fierent, aut formaretur terra, et orbis: a saeculo et usque in saeculum tu es Deus.
Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
3 Ne avertas hominem in humilitatem: et dixisti: Convertimini filii hominum.
Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".
4 Quoniam mille anni ante oculos tuos, tamquam dies hesterna, quae praeteriit, Et custodia in nocte,
Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
5 quae pro nihilo habentur, eorum anni erunt.
Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
6 Mane sicut herba transeat, mane floreat, et transeat: vespere decidat, induret, et arescat.
aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
7 Quia defecimus in ira tua, et in furore tuo turbati sumus.
Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
8 Posuisti iniquitates nostras in conspectu tuo: saeculum nostrum in illuminatione vultus tui.
Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
9 Quoniam omnes dies nostri defecerunt: et in ira tua defecimus. Anni nostri sicut aranea meditabuntur:
Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
10 dies annorum nostrorum in ipsis, septuaginta anni. Si autem in potentatibus octoginta anni: et amplius eorum, labor et dolor. Quoniam supervenit mansuetudo: et corripiemur.
Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
11 Quis novit potestatem irae tuae: et prae timore tuo iram tuam
Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
12 dinumerare? Dexteram tuam sic notam fac: et eruditos corde in sapientia.
Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
13 Convertere Domine usquequo? et deprecabilis esto super servos tuos.
Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
14 Repleti sumus mane misericordia tua: exultavimus, et delectati sumus omnibus diebus nostris.
Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
15 Laetati sumus pro diebus, quibus nos humiliasti: annis, quibus vidimus mala.
Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
16 Respice in servos tuos, et in opera tua: et dirige filios eorum.
Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
17 Et sit splendor Domini Dei nostri super nos, et opera manuum nostrarum dirige super nos: et opus manuum nostrarum dirige.
Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.
