Psalmorum 9
1 Psalmus David, in finem pro occultis filii. Confitebor tibi Domine in toto corde meo: narrabo omnia mirabilia tua.
Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
2 Laetabor et exultabo in te: psallam nomini tuo Altissime,
Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
3 In convertendo inimicum meum retrorsum: infirmabuntur, et peribunt a facie tua.
Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
4 Quoniam fecisti iudicium meum et causam meam: sedisti super thronum qui iudicas iustitiam.
Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
5 Increpasti Gentes, et periit impius: nomen eorum delesti in aeternum et in saeculum saeculi.
Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
6 Inimici defecerunt frameae in finem: et civitates eorum destruxisti. Periit memoria eorum cum sonitu:
Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
7 et Dominus in aeternum permanet. Paravit in iudicio thronum suum:
Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
8 et ipse iudicabit orbem terrae in aequitate, iudicabit populos in iustitia.
Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
9 Et factus est Dominus refugium pauperi: adiutor in opportunitatibus, in tribulatione.
Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
10 Et sperent in te qui noverunt nomen tuum: quoniam non dereliquisti quaerentes te Domine.
Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
11 Psallite Domino, qui habitat in Sion: annunciate inter Gentes studia eius:
Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
12 Quoniam requirens sanguinem eorum recordatus est: non est oblitus clamorem pauperum.
Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
13 Miserere mei Domine: vide humilitatem meam de inimicis meis.
Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
14 Qui exaltas me de portis mortis, ut annunciem omnes laudationes tuas in portis filiae Sion.
Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
15 Exultabo in salutari tuo: infixae sunt Gentes in interitu, quem fecerunt. In laqueo isto, quem absconderunt, comprehensus est pes eorum.
Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
16 Cognoscetur Dominus iudicia faciens: in operibus manuum suarum comprehensus est peccator.
Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
18 Quoniam non in finem oblivio erit pauperis: patientia pauperum non peribit in finem.
Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
19 Exurge Domine, non confortetur homo: iudicentur Gentes in conspectu tuo:
Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
20 Constitue Domine legislatorem super eos: ut sciant Gentes quoniam homines sunt.
Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
