Psalmorum 77
1 Psalmus Asaph, in finem, pro Idithum. Voce mea ad Dominum clamavi: voce mea ad Deum, et intendit mihi.
Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
2 In die tribulationis meae Deum exquisivi, manibus meis nocte contra eum: et non sum deceptus. Renuit consolari anima mea,
Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
3 memor fui Dei, et delectatus sum, et exercitatus sum: et defecit spiritus meus.
Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
4 Anticipaverunt vigilias oculi mei: turbatus sum, et non sum locutus.
Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
5 Cogitavi dies antiquos: et annos aeternos in mente habui.
Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
6 Et meditatus sum nocte cum corde meo, et exercitabar, et scopebam spiritum meum.
Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
7 Numquid in aeternum proiiciet Deus: aut non apponet ut complacitior sit adhuc?
Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
8 Aut in finem misericordiam suam abscindet, a generatione in generationem?
Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
9 Aut obliviscetur misereri Deus? aut continebit in ira sua misericordias suas?
Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
10 Et dixi nunc coepi: haec mutatio dexterae Excelsi.
Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
11 Memor fui operum Domini: quia memor ero ab initio mirabilium tuorum,
Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
12 Et meditabor in omnibus operibus tuis: et in adinventionibus tuis exercebor.
Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
13 Deus in sancto via tua: quis Deus magnus sicut Deus noster?
Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
14 tu es Deus qui facis mirabilia. Notam fecisti in populis virtutem tuam:
Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
15 redemisti in brachio tuo populum tuum, filios Iacob, et Ioseph.
Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
16 Viderunt te aquae Deus, viderunt te aquae: et timuerunt, et turbatae sunt abyssi.
Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
17 Multitudo sonitus aquarum: vocem dederunt nubes. Etenim sagittae tuae transeunt:
Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
18 vox tonitrui tui in rota. Illuxerunt coruscationes tuae orbi terrae: commota est et contremuit terra.
Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
19 In mari via tua, et semitae tuae in aquis multis: et vestigia tua non cognoscentur.
Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
20 Deduxisti sicut oves populum tuum, in manu Moysi et Aaron.
Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
