Psalmorum 77
1 Psalmus Asaph, in finem, pro Idithum. Voce mea ad Dominum clamavi: voce mea ad Deum, et intendit mihi.
Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
2 In die tribulationis meae Deum exquisivi, manibus meis nocte contra eum: et non sum deceptus. Renuit consolari anima mea,
Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
3 memor fui Dei, et delectatus sum, et exercitatus sum: et defecit spiritus meus.
Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
4 Anticipaverunt vigilias oculi mei: turbatus sum, et non sum locutus.
Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
5 Cogitavi dies antiquos: et annos aeternos in mente habui.
Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
6 Et meditatus sum nocte cum corde meo, et exercitabar, et scopebam spiritum meum.
Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
7 Numquid in aeternum proiiciet Deus: aut non apponet ut complacitior sit adhuc?
Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
8 Aut in finem misericordiam suam abscindet, a generatione in generationem?
Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
9 Aut obliviscetur misereri Deus? aut continebit in ira sua misericordias suas?
Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
10 Et dixi nunc coepi: haec mutatio dexterae Excelsi.
Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
11 Memor fui operum Domini: quia memor ero ab initio mirabilium tuorum,
Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
12 Et meditabor in omnibus operibus tuis: et in adinventionibus tuis exercebor.
Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
13 Deus in sancto via tua: quis Deus magnus sicut Deus noster?
Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
14 tu es Deus qui facis mirabilia. Notam fecisti in populis virtutem tuam:
Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
15 redemisti in brachio tuo populum tuum, filios Iacob, et Ioseph.
Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
16 Viderunt te aquae Deus, viderunt te aquae: et timuerunt, et turbatae sunt abyssi.
Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
17 Multitudo sonitus aquarum: vocem dederunt nubes. Etenim sagittae tuae transeunt:
Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
18 vox tonitrui tui in rota. Illuxerunt coruscationes tuae orbi terrae: commota est et contremuit terra.
Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
19 In mari via tua, et semitae tuae in aquis multis: et vestigia tua non cognoscentur.
Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
20 Deduxisti sicut oves populum tuum, in manu Moysi et Aaron.
Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
