Psalmorum 74
1 Psalmus Intellectus Asaph. Ut quid Deus repulisti in finem: iratus est furor tuus super oves pascuae tuae?
Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2 Memor esto congregationis tuae, quam possedisti ab initio. Redemisti virgam hereditatis tuae: mons Sion, in quo habitasti in eo.
Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3 Leva manus tuas in superbias eorum in finem: quanta malignatus est inimicus in sancto!
Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4 Et gloriati sunt qui oderunt te: in medio sollemnitatis tuae. Posuerunt signa sua, signa:
Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5 et non cognoverunt sicut in exitu super summum. Quasi in silva lignorum securibus
Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6 exciderunt ianuas eius in idipsum: in securi, et ascia deiecerunt eam.
Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7 Incenderunt igni Sanctuarium tuum: in terra polluerunt tabernaculum nominis tui.
He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8 Dixerunt in corde suo cognatio eorum simul: quiescere faciamus omnes dies festos Dei a terra.
He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9 Signa nostra non vidimus, iam non est propheta: et nos non cognoscet amplius.
Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
10 Usquequo Deus improperabit inimicus: irritat adversarius nomen tuum in finem?
Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11 Ut quid avertis manum tuam, et dexteram tuam, de medio sinu tuo in finem?
Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12 Deus autem rex noster ante saecula: operatus est salutem in medio terrae.
Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13 Tu confirmasti in virtute tua mare: contribulasti capita draconum in aquis.
Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14 Tu confregisti capita draconis: dedisti eum escam populis Aethiopum.
Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15 Tu dirupisti fontes, et torrentes: tu siccasti fluvios Ethan.
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16 Tuus est dies, et tua est nox: tu fabricatus es auroram et solem.
Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17 Tu fecisti omnes terminos terrae: aestatem et ver tu plasmasti ea.
Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18 Memor esto huius, inimicus improperavit Domino: et populus insipiens incitavit nomen tuum.
Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19 Ne tradas bestiis animas confitentes tibi, et animas pauperum tuorum ne obliviscaris in finem.
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20 Respice in testamentum tuum: quia repleti sunt, qui obscurati sunt terrae domibus iniquitatum.
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21 Ne avertatur humilis factus confusus: pauper et inops laudabunt nomen tuum.
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22 Exurge Deus, iudica causam tuam: memor esto improperiorum tuorum, eorum quae ab insipiente sunt tota die.
Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23 Ne obliviscaris voces inimicorum tuorum: superbia eorum, qui te oderunt, ascendit semper.
Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
