Psalmorum 73
1 Psalmus Asaph. Defecerunt hymni David filii Iesse. Quam bonus Israel Deus his qui recto sunt corde!
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Mei autem pene moti sunt pedes: pene effusi sunt gressus mei.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 Quia zelavi super iniquos, pacem peccatorum videns.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 Quia non est respectus morti eorum: et firmamentum in plaga eorum.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 In labore hominum non sunt, et cum hominibus non flagellabuntur:
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Ideo tenuit eos superbia, operti sunt iniquitate et impietate sua.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Prodiit quasi ex adipe iniquitas eorum: transierunt in affectum cordis.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 Cogitaverunt, et locuti sunt nequitiam: iniquitatem in excelso locuti sunt.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 Posuerunt in caelum os suum: et lingua eorum transivit in terra.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Ideo convertetur populus meus hic: et dies pleni invenientur in eis.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 Et dixerunt: Quomodo scit Deus, et si est scientia in excelso?
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Ecce ipsi peccatores, et abundantes in saeculo, obtinuerunt divitias.
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Et dixi: Ergo sine causa iustificavi cor meum, et lavi inter innocentes manus meas:
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 Et fui flagellatus tota die, et castigatio mea in matutinis.
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 Si dicebam: Narrabo sic: ecce nationem filiorum tuorum reprobavi.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 Existimabam ut cognoscerem hoc, labor est ante me:
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 Donec intrem in Sanctuarium Dei: et intelligam in novissimis eorum.
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Verumtamen propter dolos posuisti eis: deiecisti eos dum allevarentur.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Quomodo facti sunt in desolationem, subito defecerunt: perierunt propter iniquitatem suam.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 Velut somnium surgentium Domine, in civitate tua imaginem ipsorum ad nihilum rediges.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Quia inflammatum est cor meum, et renes mei commutati sunt:
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 et ego ad nihilum redactus sum, et nescivi.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Ut iumentum factus sum apud te: et ego semper tecum.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Tenuisti manum dexteram meam: et in voluntate tua deduxisti me, et cum gloria suscepisti me.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Quid enim mihi est in caelo? et a te quid volui super terram?
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Defecit caro mea et cor meum: Deus cordis mei, et pars mea Deus in aeternum.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Quia ecce, qui elongant se a te, peribunt: perdidisti omnes, qui fornicantur abs te.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Mihi autem adhaerere Deo bonum est: ponere in Domino Deo spem meam: ut annunciem omnes praedicationes tuas, in portis filiae Sion.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
