Psalmorum 63

1 Psalmus David, Cum esset in deserto Idumaeae. Deus Deus meus ad te de luce vigilo. Sitivit in te anima mea, quam multipliciter tibi caro mea.

Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

2 In terra deserta, et invia, et inaquosa: sic in sancto apparui tibi, ut viderem virtutem tuam, et gloriam tuam.

Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

3 Quoniam melior est misericordia tua super vitas: labia mea laudabunt te.

Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

4 Sic benedicam te in vita mea: et in nomine tuo levabo manus meas.

Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

5 Sicut adipe et pinguedine repleatur anima mea: et labiis exultationis laudabit os meum.

Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

6 Sic memor fui tui super stratum meum, in matutinis meditabor in te:

kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

7 quia fuisti adiutor meus. Et in velamento alarum tuarum exultabo,

Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

8 adhaesit anima mea post te: me suscepit dextera tua.

Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

9 Ipsi vero in vanum quaesierunt animam meam, introibunt in inferiora terrae:

Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

10 tradentur in manus gladii, partes vulpium erunt.

Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.

11 Rex vero laetabitur in Deo, laudabuntur omnes qui iurant in eo: quia obstructum est os loquentium iniqua.

Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.