Psalmorum 62

1 Psalmus David, in finem, pro Idithum. Nonne Deo subiecta erit anima mea? ab ipso enim salutare meum.

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

2 Nam et ipse Deus meus, et salutaris meus: susceptor meus, non movebor amplius.

Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

3 Quousque irruitis in hominem? interficitis universi vos: tamquam parieti inclinato et maceriae depulsae.

Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

4 Verumtamen pretium meum cogitaverunt repellere, cucurri in siti: ore suo benedicebant, et corde suo maledicebant.

He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. (Sela)

5 Verumtamen Deo subiecta esto anima mea: quoniam ab ipso patientia mea.

Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

6 Quia ipse Deus meus, et salvator meus: adiutor meus, non emigrabo.

Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

7 In Deo salutare meum, et gloria mea: Deus auxilii mei, et spes mea in Deo est.

Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

8 Sperate in eo omnis congregatio populi, effundite coram illo corda vestra: Deus adiutor noster in aeternum.

Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. (Sela)

9 Verumtamen vani filii hominum, mendaces filii hominum in stateris: ut decipiant ipsi de vanitate in idipsum.

Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

10 Nolite sperare in iniquitate, et rapinas nolite concupiscere: divitiae si affluant, nolite cor apponere.

Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

11 Semel locutus est Deus, duo haec audivi, quia potestas Dei est,

Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

12 et tibi Domine misericordia: quia tu reddes unicuique iuxta opera sua.

Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.