Psalmorum 60

1 Psalmus In finem, Pro his, qui immutabuntur, in tituli inscriptionem David in doctrinam, cum succendit Mesopotamiam Syriam, et Sobal, et convertit Ioab, et percussit Edom in valle Salinarum duodecim millia. Deus repulisti nos, et destruxisti nos: iratus es, et misertus es nobis.

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.

2 Commovisti terram, et conturbasti eam: sana contritiones eius, quia commota est.

Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.

3 Ostendisti populo tuo dura: potasti nos vino compunctionis.

Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.

4 Dedisti metuentibus te significationem: ut fugiant a facie arcus: Ut liberentur dilecti tui:

Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)

5 salvum fac dextera tua, et exaudi me.

Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.

6 Deus locutus est in sancto suo: Laetabor, et partibor Sichimam: et convallem tabernaculorum metibor.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.

7 Meus est Galaad, et meus est Manasses: et Ephraim fortitudo capitis mei. Iuda rex meus:

Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.

8 Moab olla spei meae. In Idumaeam extendam calceamentum meum: mihi alienigenae subditi sunt.

Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.

9 Quis deducet me in civitatem munitam? quis deducet me usque in Idumaeam?

Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?

10 Nonne tu Deus, qui repulisti nos: et non egredieris Deus in virtutibus nostris?

Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?

11 Da nobis auxilium de tribulatione: quia vana salus hominis.

Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.

12 In Deo faciemus virtutem: et ipse ad nihilum deducet tribulantes nos.

Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.