< Psalmorum 6 >
1 Psalmus David in finem, in hymnis pro octava. Domine, ne in furore tuo arguas me, neque in ira tua corripias me,
Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.
2 Miserere mei Domine quoniam infirmus sum: sana me Domine quoniam conturbata sunt ossa mea.
Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,
3 Et anima mea turbata est valde: sed tu Domine usquequo?
ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?
4 Convertere Domine, et eripe animam meam: salvum me fac propter misericordiam tuam,
Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.
5 Quoniam non est in morte qui memor sit tui: in inferno autem quis confitebitur tibi? (Sheol )
Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? (Sheol )
6 Laboravi in gemitu meo, lavabo per singulas noctes lectum meum: lacrymis meis stratum meum rigabo.
Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.
7 Turbatus est a furore oculus meus: inveteravi inter omnes inimicos meos.
Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.
8 Discedite a me omnes qui operamini iniquitatem: quoniam exaudivit Dominus vocem fletus mei.
Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.
9 Exaudivit Dominus deprecationem meam, Dominus orationem meam suscepit.
Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.
10 Erubescant, et conturbentur vehementer omnes inimici mei: convertantur et erubescant valde velociter.
Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.