Psalmorum 55
1 Psalmus, in finem, In hymnis intellectus David. Exaudi Deus orationem meam, et ne despexeris deprecationem meam:
Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
2 intende mihi, et exaudi me. Contristatus sum in exercitatione mea: et conturbatus sum
Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
3 a voce inimici, et a tribulatione peccatoris. Quoniam declinaverunt in me iniquitates, et in ira molesti erant mihi.
Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
4 Cor meum conturbatum est in me: et formido mortis cecidit super me.
Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
5 Timor et tremor venerunt super me: et contexerunt me tenebrae:
Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
6 Et dixi: Quis dabit mihi pennas sicut columbae, et volabo, et requiescam?
Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
7 Ecce elongavi fugiens: et mansi in solitudine.
Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)
8 Expectabam eum, qui salvum me fecit a pusillanimitate spiritus, et tempestate.
Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
9 Praecipita Domine, divide linguas eorum: quoniam vidi iniquitatem, et contradictionem in civitate.
Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
10 Die ac nocte circumdabit eam super muros eius iniquitas: et labor in medio eius,
He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
11 et iniustitia. Et non defecit de plateis eius usura et dolus.
Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
12 Quoniam si inimicus meus maledixisset mihi, sustinuissem utique. Et si is, qui oderat me, super me magna locutus fuisset: abscondissem me forsitan ab eo.
Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
13 Tu vero homo unanimis: dux meus, et notus meus:
Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
14 Qui simul mecum dulces capiebas cibos: in domo Dei ambulavimus cum consensu.
Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
15 Veniat mors super illos: et descendant in infernum viventes: Quoniam nequitiae in habitaculis eorum: in medio eorum. (Sheol h7585)
Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)
16 Ego autem ad Deum clamavi: et Dominus salvabit me.
Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
17 Vespere, et mane, et meridie narrabo et annunciabo: et exaudiet vocem meam.
Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
18 Redimet in pace animam meam ab his, qui appropinquant mihi: quoniam inter multos erant mecum.
Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
19 Exaudiet Deus, et humiliabit illos, qui est ante saecula. Non enim est illis commutatio, et non timuerunt Deum:
Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
20 extendit manum suam in retribuendo. Contaminaverunt testamentum eius,
He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
21 divisi sunt ab ira vultus eius: et appropinquavit cor illius. Molliti sunt sermones eius super oleum: et ipsi sunt iacula.
Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
22 Iacta super Dominum curam tuam, et ipse te enutriet: non dabit in aeternum fluctuationem iusto.
Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
23 Tu vero Deus deduces eos, in puteum interitus. Viri sanguinum, et dolosi non dimidiabunt dies suos: ego autem sperabo in te Domine.
Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.
