< Psalmorum 49 >
1 Psalmus David, in finem, filiis Core. Audite haec omnes Gentes: auribus percipite omnes, qui habitatis orbem:
Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
2 Quique terrigenae, et filii hominum: simul in unum dives et pauper.
Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Os meum loquetur sapientiam: et meditatio cordis mei prudentiam.
Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
4 Inclinabo in parabolam aurem meam: aperiam in psalterio propositionem meam.
Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
5 Cur timebo in die mala? iniquitas calcanei mei circumdabit me:
Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
6 Qui confidunt in virtute sua: et in multitudine divitiarum suarum gloriantur.
Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
7 Frater non redimit, redimet homo: non dabit Deo placationem suam.
Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
8 Et pretium redemptionis animae suae: et laborabit in aeternum,
Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
9 et vivet adhuc in finem.
Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
10 Non videbit interitum, cum viderit sapientes morientes: simul insipiens, et stultus peribunt. Et relinquent alienis divitias suas:
Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
11 et sepulchra eorum domus illorum in aeternum. Tabernacula eorum in progenie, et progenie: vocaverunt nomina sua in terris suis.
Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
12 Et homo, cum in honore esset, non intellexit: comparatus est iumentis insipientibus, et similis factus est illis.
Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Haec via illorum scandalum ipsis: et postea in ore suo complacebunt.
Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
14 Sicut oves in inferno positi sunt: mors depascet eos. Et dominabuntur eorum iusti in matutino: et auxilium eorum veterascet in inferno a gloria eorum. (Sheol )
He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol )
15 Verumtamen Deus redimet animam meam de manu inferi, cum acceperit me. (Sheol )
Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol )
16 Ne timueris cum dives factus fuerit homo: et cum multiplicata fuerit gloria domus eius.
Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
17 Quoniam cum interierit, non sumet omnia: neque descendet cum eo gloria eius.
Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
18 Quia anima eius in vita ipsius benedicetur: confitebitur tibi cum benefeceris ei.
Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
19 Introibit usque in progenies patrum suorum: et usque in aeternum non videbit lumen.
Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
20 Homo, cum in honore esset, non intellexit: comparatus est iumentis insipientibus, et similis factus est illis.
Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.