Psalmorum 44
1 Psalmus, filiis Core ad intellectum.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Deus auribus nostris audivimus: patres nostri annunciaverunt nobis. Opus, quod operatus es in diebus eorum: et in diebus antiquis.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 Manus tua gentes disperdidit, et plantasti eos: afflixisti populos, et expulisti eos:
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Nec enim in gladio suo possederunt terram, et brachium eorum non salvavit eos: Sed dextera tua, et brachium tuum, et illuminatio vultus tui: quoniam complacuisti in eis.
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 Tu es ipse rex meus et Deus meus: qui mandas salutes Iacob.
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 In te inimicos nostros ventilabimus cornu, et in nomine tuo spernemus insurgentes in nobis.
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 Non enim in arcu meo sperabo: et gladius meus non salvabit me.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 Salvasti enim nos de affligentibus nos: et odientes nos confudisti.
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 In Deo laudabimur tota die: et in nomine tuo confitebimur in saeculum.
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 Nunc autem repulisti et confudisti nos: et non egredieris Deus in virtutibus nostris.
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 Avertisti nos retrorsum post inimicos nostros: et qui oderunt nos, diripiebant sibi.
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 Dedisti nos tamquam oves escarum: et in gentibus dispersisti nos.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Vendidisti populum tuum sine pretio: et non fuit multitudo in commutationibus eorum.
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 Posuisti nos opprobrium vicinis nostris, subsannationem et derisum his, qui sunt in circuitu nostro.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 Posuisti nos in similitudinem Gentibus: commotionem capitis in populis.
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 Tota die verecundia mea contra me est, et confusio faciei meae cooperuit me.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 A voce exprobrantis, et obloquentis: a facie inimici, et persequentis.
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Haec omnia venerunt super nos, nec obliti sumus te: et inique non egimus in testamento tuo.
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 Et non recessit retro cor nostrum: et declinasti semitas nostras a via tua:
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 Quoniam humiliasti nos in loco afflictionis, et cooperuit nos umbra mortis.
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 Si obliti sumus nomen Dei nostri, et si expandimus manus nostras ad deum alienum:
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 Nonne Deus requiret ista? ipse enim novit abscondita cordis. Quoniam propter te mortificamur tota die: aestimati sumus sicut oves occisionis.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Exurge, quare obdormis Domine? exurge, et ne repellas in finem.
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Quare faciem tuam avertis, oblivisceris inopiae nostrae et tribulationis nostrae?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 Quoniam humiliata est in pulvere anima nostra: conglutinatus est in terra venter noster.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Exurge Domine, adiuva nos: et redime nos propter nomen tuum.
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
