Psalmorum 44
1 Psalmus, filiis Core ad intellectum.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Deus auribus nostris audivimus: patres nostri annunciaverunt nobis. Opus, quod operatus es in diebus eorum: et in diebus antiquis.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 Manus tua gentes disperdidit, et plantasti eos: afflixisti populos, et expulisti eos:
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Nec enim in gladio suo possederunt terram, et brachium eorum non salvavit eos: Sed dextera tua, et brachium tuum, et illuminatio vultus tui: quoniam complacuisti in eis.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Tu es ipse rex meus et Deus meus: qui mandas salutes Iacob.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 In te inimicos nostros ventilabimus cornu, et in nomine tuo spernemus insurgentes in nobis.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 Non enim in arcu meo sperabo: et gladius meus non salvabit me.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 Salvasti enim nos de affligentibus nos: et odientes nos confudisti.
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 In Deo laudabimur tota die: et in nomine tuo confitebimur in saeculum.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Nunc autem repulisti et confudisti nos: et non egredieris Deus in virtutibus nostris.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Avertisti nos retrorsum post inimicos nostros: et qui oderunt nos, diripiebant sibi.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Dedisti nos tamquam oves escarum: et in gentibus dispersisti nos.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Vendidisti populum tuum sine pretio: et non fuit multitudo in commutationibus eorum.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Posuisti nos opprobrium vicinis nostris, subsannationem et derisum his, qui sunt in circuitu nostro.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Posuisti nos in similitudinem Gentibus: commotionem capitis in populis.
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 Tota die verecundia mea contra me est, et confusio faciei meae cooperuit me.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 A voce exprobrantis, et obloquentis: a facie inimici, et persequentis.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Haec omnia venerunt super nos, nec obliti sumus te: et inique non egimus in testamento tuo.
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 Et non recessit retro cor nostrum: et declinasti semitas nostras a via tua:
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Quoniam humiliasti nos in loco afflictionis, et cooperuit nos umbra mortis.
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 Si obliti sumus nomen Dei nostri, et si expandimus manus nostras ad deum alienum:
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Nonne Deus requiret ista? ipse enim novit abscondita cordis. Quoniam propter te mortificamur tota die: aestimati sumus sicut oves occisionis.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Exurge, quare obdormis Domine? exurge, et ne repellas in finem.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Quare faciem tuam avertis, oblivisceris inopiae nostrae et tribulationis nostrae?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 Quoniam humiliata est in pulvere anima nostra: conglutinatus est in terra venter noster.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Exurge Domine, adiuva nos: et redime nos propter nomen tuum.
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
