Psalmorum 38
1 Psalmus David, in recordationem sabbati. Domine ne in furore tuo arguas me, neque in ira tua corripias me.
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 Quoniam sagittae tuae infixae sunt mihi: et confirmasti super me manum tuam.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 Non est sanitas in carne mea a facie irae tuae: non est pax ossibus meis a facie peccatorum meorum.
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 Quoniam iniquitates meae supergressae sunt caput meum: et sicut onus grave gravatae sunt super me.
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 Putruerunt et corruptae sunt cicatrices meae, a facie insipientiae meae.
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 Miser factus sum, et curvatus sum usque in finem: tota die contristatus ingrediebar.
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 Quoniam lumbi mei impleti sunt illusionibus: et non est sanitas in carne mea.
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 Afflictus sum, et humiliatus sum nimis: rugiebam a gemitu cordis mei.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 Domine, ante te omne desiderium meum: et gemitus meus a te non est absconditus.
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 Cor meum conturbatum est, dereliquit me virtus mea: et lumen oculorum meorum, et ipsum non est mecum.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 Amici mei et proximi mei adversum me appropinquaverunt, et steterunt. Et qui iuxta me erant, de longe steterunt: et vim faciebant qui quaerebant animam meam.
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Et qui inquirebant mala mihi, locuti sunt vanitates: et dolos tota die meditabantur.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 Ego autem tamquam surdus non audiebam: et sicut mutus non aperiens os suum.
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 Et factus sum sicut homo non audiens: et non habens in ore suo redargutiones.
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 Quoniam in te Domine speravi: tu exaudies me Domine Deus meus.
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 Quia dixi: Nequando supergaudeant mihi inimici mei: et dum commoventur pedes mei, super me magna locuti sunt.
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 Quoniam ego in flagella paratus sum: et dolor meus in conspectu meo semper.
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 Quoniam iniquitatem meam annunciabo: et cogitabo pro peccato meo.
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 Inimici autem mei vivunt, et confirmati sunt super me: et multiplicati sunt qui oderunt me inique.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 Qui retribuunt mala pro bonis, detrahebant mihi: quoniam sequebar bonitatem.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Ne derelinquas me Domine Deus meus: ne discesseris a me.
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Intende in adiutorium meum, Domine Deus salutis meae.
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
