Psalmorum 129

1 Canticum graduum. Saepe expugnaverunt me a iuventute mea, dicat nunc Israel.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 Saepe expugnaverunt me a iuventute mea: etenim non potuerunt mihi.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Supra dorsum meum fabricaverunt peccatores: prolongaverunt iniquitatem suam.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Dominus iustus concidet cervices peccatorum:

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 confundantur et convertantur retrorsum omnes, qui oderunt Sion.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Fiant sicut foenum tectorum: quod priusquam evellatur, exaruit:

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 De quo non implebit manum suam qui metit, et sinum suum qui manipulos colligit.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 Et non dixerunt qui praeteribant: Benedictio Domini super vos: benediximus vobis in nomine Domini.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.