< Psalmorum 121 >
1 Canticum graduum. Levavi oculos meos in montes, unde veniet auxilium mihi.
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.
2 Auxilium meum a Domino, qui fecit caelum et terram.
Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.
3 Non det in commotionem pedem tuum: neque dormitet qui custodit te.
Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.
4 Ecce non dormitabit neque dormiet, qui custodit Israel.
Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.
5 Dominus custodit te, Dominus protectio tua, super manum dexteram tuam.
Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,
6 Per diem sol non uret te: neque luna per noctem.
Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.
7 Dominus custodit te ab omni malo: custodiat animam tuam Dominus.
Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!
8 Dominus custodiat introitum tuum, et exitum tuum: ex hoc nunc, et usque in saeculum.
Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!