Psalmorum 109
1 Psalmus David, in finem.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 Deus laudem meam ne tacueris: quia os peccatoris, et os dolosi super me apertum est.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Locuti sunt adversum me lingua dolosa, et sermonibus odii circumdederunt me: et expugnaverunt me gratis.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Pro eo ut me diligerent, detrahebant mihi: ego autem orabam.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Et posuerunt adversum me mala pro bonis: et odium pro dilectione mea.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Constitue super eum peccatorem: et diabolus stet a dextris eius.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Cum iudicatur, exeat condemnatus. et oratio eius fiat in peccatum.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Fiant dies eius pauci: et episcopatum eius accipiat alter.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Fiant filii eius orphani: et uxor eius vidua.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Nutantes transferantur filii eius, et mendicent: et eiiciantur de habitationibus suis.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Scrutetur foenerator omnem substantiam eius: et diripiant alieni labores eius.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Non sit illi adiutor: nec sit qui misereatur pupillis eius.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Fiant nati eius in interitum: in generatione una deleatur nomen eius.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 In memoriam redeat iniquitas patrum eius in conspectu Domini: et peccatum matris eius non deleatur.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Fiant contra Dominum semper, et dispereat de terra memoria eorum:
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 pro eo quod non est recordatus facere misericordiam.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Et persecutus est hominem inopem, et mendicum, et compunctum corde mortificare.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Et dilexit maledictionem, et veniet ei: et noluit benedictionem, et elongabitur ab eo. Et induit maledictionem sicut vestimentum, et intravit sicut aqua in interiora eius, et sicut oleum in ossibus eius.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Fiat ei sicut vestimentum, quo operitur: et sicut zona, qua semper praecingitur.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Hoc opus eorum, qui detrahunt mihi apud Dominum: et qui loquuntur mala adversus animam meam.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 Et tu Domine, Domine, fac mecum propter nomen tuum: quia suavis est misericordia tua. Libera me
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 quia egenus, et pauper ego sum: et cor meum conturbatum est intra me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 Sicut umbra cum declinat, ablatus sum: et excussus sum sicut locustae.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 Genua mea infirmata sunt a ieiunio: et caro mea immutata est propter oleum.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 Et ego factus sum opprobrium illis: viderunt me, et moverunt capita sua.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Adiuva me Domine Deus meus: salvum me fac propter misericordiam tuam.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Et sciant quia manus tua haec: et tu Domine fecisti eam.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Maledicent illi, et tu benedices: qui insurgunt in me, confundantur: servus autem tuus laetabitur.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Induantur qui detrahunt mihi, pudore: et operiantur sicut diploide confusione sua.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Confitebor Domino nimis in ore meo: et in medio multorum laudabo eum.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Quia astitit a dextris pauperis, ut salvam faceret a persequentibus animam meam.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
