Psalmorum 107
1 Alleluia alleluia. Confitemini Domino quoniam bonus: quoniam in saeculum misericordia eius.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Dicant qui redempti sunt a Domino, quos redemit de manu inimici: et de regionibus congregavit eos:
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 A solis ortu, et occasu: ab aquilone, et mari.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Erraverunt in solitudine in inaquoso: viam civitatis habitaculi non invenerunt,
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Esurientes, et sitientes: anima eorum in ipsis defecit.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum eripuit eos.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 Et deduxit eos in viam rectam: ut irent in civitatem habitationis.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 Quia satiavit animam inanem: et animam esurientem satiavit bonis.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Sedentes in tenebris, et umbra mortis: vinctos in mendicitate, et ferro.
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Quia exacerbaverunt eloquia Dei: et consilium Altissimi irritaverunt.
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Et humiliatum est in laboribus cor eorum: infirmati sunt, nec fuit qui adiuvaret.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum liberavit eos.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 Et eduxit eos de tenebris, et umbra mortis: et vincula eorum dirupit.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 Quia contrivit portas aereas: et vectes ferreos confregit.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Suscepit eos de via iniquitatis eorum: propter iniustitias enim suas humiliati sunt.
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 Omnem escam abominata est anima eorum: et appropinquaverunt usque ad portas mortis.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum liberavit eos.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Misit verbum suum, et sanavit eos: et eripuit eos de interitionibus eorum.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 Et sacrificent sacrificium laudis: et annuncient opera eius in exultatione.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Qui descendunt mare in navibus, facientes operationem in aquis multis.
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 Ipsi viderunt opera Domini, et mirabilia eius in profundo.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Dixit, et stetit spiritus procellae: et exaltati sunt fluctus eius.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 Ascendunt usque ad caelos, et descendunt usque ad abyssos: anima eorum in malis tabescebat.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 Turbati sunt, et moti sunt sicut ebrius: et omnis sapientia eorum devorata est.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur, et de necessitatibus eorum eduxit eos.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Et statuit procellam eius in auram: et siluerunt fluctus eius.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Et laetati sunt quia siluerunt: et deduxit eos in portum voluntatis eorum.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 Et exaltent eum in ecclesia plebis: et in cathedra seniorum laudent eum.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Posuit flumina in desertum: et exitus aquarum in sitim.
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Terram fructiferam in salsuginem, a malitia inhabitantium in ea.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Posuit desertum in stagna aquarum: et terram sine aqua in exitus aquarum.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 Et collocavit illic esurientes: et constituerunt civitatem habitationis.
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 Et seminaverunt agros, et plantaverunt vineas: et fecerunt fructum nativitatis.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Et benedixit eis, et multiplicati sunt nimis: et iumenta eorum non minoravit.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Et pauci facti sunt: et vexati sunt a tribulatione malorum, et dolore.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Effusa est contentio super principes: et errare fecit eos in invio, et non in via.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Et adiuvit pauperem de inopia: et posuit sicut oves familias.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 Videbunt recti, et laetabuntur: et omnis iniquitas oppilabit os suum.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Quis sapiens et custodiet haec? et intelliget misericordias Domini?
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
