Psalmorum 104
1 Psalmus David. Benedic anima mea Domino: Domine Deus meus magnificatus es vehementer. Confessionem, et decorem induisti:
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 amictus lumine sicut vestimento: Extendens caelum sicut pellem:
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 qui tegis aquis superiora eius. Qui ponis nubem ascensum tuum: qui ambulas super pennas ventorum.
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Qui facis angelos tuos, spiritus: et ministros tuos ignem urentem.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Qui fundasti terram super stabilitatem suam: non inclinabitur in saeculum saeculi.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Abyssus, sicut vestimentum, amictus eius: super montes stabunt aquae.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 Ab increpatione tua fugient: a voce tonitrui tui formidabunt.
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 Ascendunt montes: et descendunt campi in locum, quem fundasti eis.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Terminum posuisti, quem non transgredientur: neque convertentur operire terram.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 Qui emittis fontes in convallibus: inter medium montium pertransibunt aquae.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 Potabunt omnes bestiae agri: expectabunt onagri in siti sua.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 Super ea volucres caeli habitabunt: de medio petrarum dabunt voces.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Rigans montes de superioribus suis: de fructu operum tuorum satiabitur terra:
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 Producens foenum iumentis, et herbam servituti hominum: Ut educas panem de terra:
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 et vinum laetificet cor hominis: Ut exhilaret faciem in oleo: et panis cor hominis confirmet.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Saturabuntur ligna campi, et cedri Libani, quas plantavit:
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 illic passeres nidificabunt. Herodii domus dux est eorum:
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 montes excelsi cervis: petra refugium herinaciis.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Fecit lunam in tempora: sol cognovit occasum suum.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Posuisti tenebras, et facta est nox: in ipsa pertransibunt omnes bestiae silvae.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 Catuli leonum rugientes, ut rapiant, et quaerant a Deo escam sibi.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 Ortus est sol, et congregati sunt: et in cubilibus suis collocabuntur.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Exibit homo ad opus suum: et ad operationem suam usque ad vesperum.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 Quam magnificata sunt opera tua Domine! omnia in sapientia fecisti: impleta est terra possessione tua.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Hoc mare magnum, et spatiosum manibus: illic reptilia, quorum non est numerus. Animalia pusilla cum magnis:
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 illic naves pertransibunt. Draco iste, quem formasti ad illudendum ei:
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 omnia a te expectant ut des illis escam in tempore.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 Dante te illis, colligent: aperiente te manum tuam, omnia implebuntur bonitate.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Avertente autem te faciem, turbabuntur: auferes spiritum eorum, et deficient, et in pulverem suum revertentur.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Emittes spiritum tuum, et creabuntur: et renovabis faciem terrae.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 Sit gloria Domini in saeculum: laetabitur Dominus in operibus suis:
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Qui respicit terram, et facit eam tremere: qui tangit montes, et fumigant.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 Cantabo Domino in vita mea: psallam Deo meo quamdiu sum.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Iucundum sit ei eloquium meum: ego vero delectabor in Domino.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Deficiant peccatores a terra, et iniqui ita ut non sint: benedic anima mea Domino.
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
