Psalmorum 103
1 Psalmus David. Benedic anima mea Domino et omnia, quae intra me sunt, nomini sancto eius.
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2 Benedic anima mea Domino: et noli oblivisci omnes retributiones eius:
Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3 Qui propitiatur omnibus iniquitatibus tuis: qui sanat omnes infirmitates tuas.
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4 Qui redimit de interitu vitam tuam: qui coronat te in misericordia et miserationibus.
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5 Qui replet in bonis desiderium tuum: renovabitur ut aquilae iuventus tua:
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6 Faciens misericordias Dominus: et iudicium omnibus iniuriam patientibus.
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7 Notas fecit vias suas Moysi, filiis Israel voluntates suas.
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8 Miserator, et misericors Dominus: longanimis, et multum misericors.
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 Non in perpetuum irascetur: neque aeternum comminabitur.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 Non secundum peccata nostra fecit nobis: neque secundum iniquitates nostras retribuit nobis.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11 Quoniam secundum altitudinem caeli a terra: corroboravit misericordiam suam super timentes se.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 Quantum distat Ortus ab occidente: longe fecit a nobis iniquitates nostras.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13 Quomodo miseretur pater filiorum, misertus est Dominus timentibus se:
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 quoniam ipse cognovit figmentum nostrum. Recordatus est quoniam pulvis sumus:
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 homo, sicut foenum dies eius, tamquam flos agri sic efflorebit.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Quoniam spiritus pertransibit in illo, et non subsistet: et non cognoscet amplius locum suum.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Misericordia autem Domini ab aeterno, et usque in aeternum super timentes eum. Et iustitia illius in filios filiorum,
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18 his qui servant testamentum eius: Et memores sunt mandatorum ipsius, ad faciendum ea.
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19 Dominus in caelo paravit sedem suam: et regnum ipsius omnibus dominabitur.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20 Benedicite Domino omnes angeli eius: potentes virtute, facientes verbum illius, ad audiendam vocem sermonum eius.
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21 Benedicite Domino omnes virtutes eius: ministri eius, qui facitis voluntatem eius.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22 Benedicite Domino omnia opera eius: in omni loco dominationis eius, benedic anima mea Domino.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
