Psalmorum 102
1 Oratio inopis, cum augeretur, Cum anxius fuerit, et in conspectu Domini effunderet precem suam. Domine exaudi orationem meam: et clamor meus ad te veniat.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Non avertas faciem tuam a me: in quacumque die tribulor, inclina ad me aurem tuam. In quacumque die invocavero te, velociter exaudi me.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Quia defecerunt sicut fumus dies mei: et ossa mea sicut cremium aruerunt.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Percussus sum ut foenum, et aruit cor meum: quia oblitus sum comedere panem meum.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 A voce gemitus mei adhaesit os meum carni meae.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Similis factus sum pellicano solitudinis: factus sum sicut nycticorax in domicilio.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Vigilavi, et factus sum sicut passer solitarius in tecto.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Tota die exprobrabant mihi inimici mei: et qui laudabant me adversum me iurabant.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Quia cinerem tamquam panem manducabam, et potum meum cum fletu miscebam.
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 A facie irae indignationis tuae: quia elevans allisisti me.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Dies mei sicut umbra declinaverunt: et ego sicut foenum arui.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Tu autem Domine in aeternum permanes: et memoriale tuum in generatione et generationem.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Tu exurgens misereberis Sion: quia tempus miserendi eius, quia venit tempus.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Quoniam placuerunt servis tuis lapides eius: et terrae eius miserebuntur.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Et timebunt Gentes nomen tuum Domine, et omnes reges terrae gloriam tuam.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Quia aedificavit Dominus Sion: et videbitur in gloria sua.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Respexit in orationem humilium: et non sprevit precem eorum.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Scribantur haec in generatione altera: et populus, qui creabitur, laudabit Dominum:
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 Quia prospexit de excelso sancto suo: Dominus de caelo in terram aspexit:
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 Ut audiret gemitus compeditorum: ut solveret filios interemptorum:
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 Ut annuncient in Sion nomen Domini: et laudem eius in Ierusalem.
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 In conveniendo populos in unum, et reges ut serviant Domino.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Respondit ei in via virtutis suae: Paucitatem dierum meorum nuncia mihi.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Ne revoces me in dimidio dierum meorum: in generatione et generationem anni tui.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Initio tu Domine terram fundasti: et opera manuum tuarum sunt caeli.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ipsi peribunt, tu autem permanes: et omnes sicut vestimentum veterascent. Et sicut opertorium mutabis eos, et mutabuntur:
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 tu autem idem ipse es, et anni tui non deficient.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Filii servorum tuorum habitabunt: et semen eorum in saeculum dirigetur.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
