Psalmorum 10
1 Ut quid Domine recessisti longe, despicis in opportunitatibus, in tribulatione?
Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2 Dum superbit impius, incenditur pauper: comprehenduntur in consiliis quibus cogitant.
Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
3 Quoniam laudatur peccator in desideriis animae suae: et iniquus benedicitur.
Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4 Exacerbavit Dominum peccator, secundum multitudinem irae suae non quaeret.
Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
5 Non est Deus in conspectu eius: inquinatae sunt viae illius in omni tempore. Auferuntur iudicia tua a facie eius: omnium inimicorum suorum dominabitur.
Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6 Dixit enim in corde suo: Non movebor a generatione in generationem, sine malo.
Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7 Cuius maledictione os plenum est, et amaritudine, et dolo: sub lingua eius labor et dolor.
Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
8 Sedet in insidiis cum divitibus in occultis, ut interficiat innocentem.
Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
9 Oculi eius in pauperem respiciunt: insidiatur in abscondito, quasi leo in spelunca sua. Insidiatur ut rapiat pauperem: rapere pauperem dum attrahit eum.
Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
10 In laqueo suo humiliabit eum, inclinabit se, et cadet cum dominatus fuerit pauperum.
Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
11 Dixit enim in corde suo: Oblitus est Deus, avertit faciem suam ne videat in finem.
Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
12 Exurge Domine Deus, exaltetur manus tua: ne obliviscaris pauperum.
Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
13 Propter quid irritavit impius Deum? dixit enim in corde suo: Non requiret.
Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
14 Vides, quoniam tu laborem et dolorem consideras: ut tradas eos in manus tuas. Tibi derelictus est pauper: orphano tu eris adiutor.
Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
15 Contere brachium peccatoris et maligni: quaeretur peccatum illius, et non invenietur.
Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
16 Dominus regnabit in aeternum, et in saeculum saeculi: peribitis Gentes de terra illius.
Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
17 Desiderium pauperum exaudivit Dominus: praeparationem cordis eorum audivit auris tua.
Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
18 Iudicare pupillo et humili, ut non apponat ultra magnificare se homo super terram.
Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
