< Proverbiorum 9 >

1 Sapientia aedificavit sibi domum, excidit columnas septem.
Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
2 Immolavit victimas suas, miscuit vinum, et proposuit mensam suam.
Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
3 Misit ancillas suas ut vocarent ad arcem, et ad moenia civitatis:
Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
4 Siquis est parvulus, veniat ad me. Et insipientibus locuta est:
Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
5 Venite, comedite panem meum, et bibite vinum quod miscui vobis.
Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
6 Relinquite infantiam, et vivite, et ambulate per vias prudentiae.
Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
7 Qui erudit derisorem, ipse iniuriam sibi facit: et qui arguit impium, sibi maculam generat.
Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
8 Noli arguere derisorem, ne oderit te. Argue sapientem, et diliget te.
Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
9 Da sapienti occasionem, et addetur ei sapientia. Doce iustum, et festinabit accipere.
Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
10 Principium sapientiae timor Domini: et scientia sanctorum, prudentia.
Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
11 Per me enim multiplicabuntur dies tui, et addentur tibi anni vitae.
Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
12 Si sapiens fueris, tibimetipsi eris: si autem illusor, solus portabis malum.
Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
13 Mulier stulta et clamosa, plenaque illecebris, et nihil omnino sciens,
Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
14 sedit in foribus domus suae super sellam in excelso urbis loco,
Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
15 ut vocaret transeuntes per viam, et pergentes itinere suo:
Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
16 Qui est parvulus, declinet ad me. Et vecordi locuta est:
Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
17 Aquae furtivae dulciores sunt, et panis absconditus suavior.
Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
18 Et ignoravit quod ibi sint gigantes, et in profundis inferni convivae eius. (Sheol h7585)
Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä. (Sheol h7585)

< Proverbiorum 9 >