Proverbiorum 8
1 Numquid non sapientia clamitat, et prudentia dat vocem suam?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 In summis, excelsisque verticibus supra viam, in mediis semitis stans,
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 iuxta portas civitatis in ipsis foribus loquitur, dicens:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 O viri, ad vos clamito, et vox mea ad filios hominum.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Intelligite parvuli astutiam, et insipientes animadvertite.
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Audite, quoniam de rebus magnis locutura sum: et aperientur labia mea, ut recta praedicent.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Veritatem meditabitur guttur meum, et labia mea detestabuntur impium.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Iusti sunt omnes sermones mei, non est in eis pravum quid, neque perversum.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 recti sunt intelligentibus, et aequi invenientibus scientiam.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Accipite disciplinam meam, et non pecuniam: doctrinam magis, quam aurum eligite.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Melior est enim sapientia cunctis opibus pretiosissimis: et omne desiderabile ei non potest comparari.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Ego sapientia habito in consilio, et eruditis intersum cogitationibus.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Timor Domini odit malum: arrogantiam, et superbiam, et viam pravam, et os bilingue detestor.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Meum est consilium, et aequitas, mea est prudentia, mea est fortitudo.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Per me reges regnant, et legum conditores iusta decernunt:
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Per me principes imperant, et potentes decernunt iustitiam.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Ego diligentes me diligo: et qui mane vigilant ad me, invenient me.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Mecum sunt divitiae, et gloria, opes superbae, et iustitia.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Melior est enim fructus meus auro, et lapide pretioso, et genimina me argento electo.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 In viis iustitiae ambulo, in medio semitarum iudicii,
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 ut ditem diligentes me, et thesauros eorum repleam.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Dominus possedit me in initio viarum suarum, antequam quidquam faceret a principio.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Ab aeterno ordinata sum, et ex antiquis antequam terra fieret.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Nondum erant abyssi, et ego iam concepta eram: necdum fontes aquarum eruperant:
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 necdum montes gravi mole constiterant: ante colles ego parturiebar:
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 adhuc terram non fecerat, et flumina, et cardines orbis terrae.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Quando praeparabat caelos, aderam: quando certa lege, et gyro vallabat abyssos:
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 quando aethera firmabat sursum, et librabat fontes aquarum:
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 quando circumdabat mari terminum suum, et legem ponebat aquis, ne transirent fines suos: quando appendebat fundamenta terrae:
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Cum eo eram cuncta componens: et delectabar per singulos dies, ludens coram eo omni tempore;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 ludens in orbe terrarum: et deliciae meae esse, cum filiis hominum.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Nunc ergo filii audite me: Beati, qui custodiunt vias meas.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Audite disciplinam, et estote sapientes, et nolite abiicere eam.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Beatus homo qui audit me, et qui vigilat ad fores meas quotidie, et observat ad postes ostii mei.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Qui me invenerit, inveniet vitam, et hauriet salutem a Domino:
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 qui autem in me peccaverit, laedet animam suam. Omnes, qui me oderunt, diligunt mortem.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
