Proverbiorum 29
1 Viro, qui corripientem dura cervice contemnit, repentinus ei superveniet interitus: et eum sanitas non sequetur.
Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
2 In multiplicatione iustorum laetabitur vulgus: cum impii sumpserint principatum, gemet populus.
Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
3 Vir, qui amat sapientiam, laetificat patrem suum: qui autem nutrit scorta, perdet substantiam.
Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
4 Rex iustus erigit terram, vir avarus destruet eam.
Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
5 Homo, qui blandis, fictisque sermonibus loquitur amico suo, rete expandit gressibus eius.
Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
6 Peccantem virum iniquum involvet laqueus: et iustus laudabit atque gaudebit.
Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
7 Novit iustus causam pauperum: impius ignorat scientiam.
Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
8 Homines pestilentes dissipant civitatem: sapientes vero avertunt furorem.
Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
9 Vir sapiens, si cum stulto contenderit, sive irascatur, sive rideat, non inveniet requiem.
Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
10 Viri sanguinum oderunt simplicem: iusti autem quaerunt animam eius.
Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
11 Totum spiritum suum profert stultus: sapiens differt, et reservat in posterum.
Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
12 Princeps, qui libenter audit verba mendacii, omnes ministros habet impios.
Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
13 Pauper, et creditor obviaverunt sibi: utriusque illuminator est Dominus.
Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
14 Rex, qui iudicat in veritate pauperes, thronus eius in aeternum firmabitur.
Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
15 Virga atque correptio tribuit sapientiam: puer autem, qui dimittitur voluntati suae, confundit matrem suam.
Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
16 In multiplicatione impiorum multiplicabuntur scelera: et iusti ruinas eorum videbunt.
Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
17 Erudi filium tuum, et refrigerabit te, et dabit delicias animae tuae.
Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
18 Cum prophetia defecerit, dissipabitur populus: qui vero custodit legem, beatus est.
Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
19 Servus verbis non potest erudiri: quia quod dicis intelligit, et respondere contemnit.
Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
20 Vidisti hominem velocem ad loquendum? stultitia magis speranda est, quam illius correptio.
Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Qui delicate a pueritia nutrit servum suum, postea sentiet eum contumacem.
Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
22 Vir iracundus provocat rixas: et qui ad indignandum facilis est, erit ad peccandum proclivior.
Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
23 Superbum sequitur humilitas: et humilem spiritu suscipiet gloria.
Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
24 Qui cum fure participat, odit animam suam: adiurantem audit, et non indicat.
Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
25 Qui timet hominem, cito corruet: qui sperat in Domino, sublevabitur.
Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
26 Multi requirunt faciem principis: et iudicium a Domino egreditur singulorum.
Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
27 Abominantur iusti virum impium: et abominantur impii eos, qui in recta sunt via. Verbum custodiens filius, extra perditionem erit.
Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.
