Proverbiorum 25
1 Hae quoque parabolae Salomonis, quas transtulerunt viri Ezechiae regis Iuda.
Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.
2 Gloria Dei est celare verbum, et gloria regum investigare sermonem.
Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.
3 Caelum sursum, et terra deorsum, et cor regum inscrutabile.
Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.
4 Aufer rubiginem de argento, et egredietur vas purissimum:
Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.
5 Aufer impietatem de vultu regis, et firmabitur iustitia thronus eius.
Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.
6 Ne gloriosus appareas coram rege, et in loco magnorum ne steteris.
Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.
7 Melius est enim ut dicatur tibi: Ascende huc; quam ut humilieris coram principe.
Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.
8 Quae viderunt oculi tui, ne proferas in iurgio cito: ne postea emendare non possis, cum dehonestaveris amicum tuum.
Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?
9 Causam tuam tracta cum amico tuo, et secretum extraneo ne reveles:
Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,
10 ne forte insultet tibi cum audierit, et exprobrare non cesset. Gratia et amicitia liberant: quas tibi serva, ne exprobrabilis fias.
Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.
11 Mala aurea in lectis argenteis, qui loquitur verbum in tempore suo.
Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.
12 Inauris aurea, et margaritum fulgens, qui arguit sapientem, et aurem obedientem.
Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.
13 Sicut frigus nivis in die messis, ita legatus fidelis ei, qui misit eum, animam ipsius requiescere facit.
Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.
14 Nubes, et ventus, et pluviae non sequentes, vir gloriosus, et promissa non complens.
Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.
15 Patientia lenietur princeps, et lingua mollis confringet duritiam.
Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.
16 Mel invenisti, comede quod sufficit tibi, ne forte satiatus evomas illud.
Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.
17 Subtrahe pedem tuum de domo proximi tui, nequando satiatus oderit te.
Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.
18 Iaculum, et gladius, et sagitta acuta, homo qui loquitur contra proximum suum falsum testimonium.
Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.
19 Dens putridus, et pes lassus, qui sperat super infideli in die angustiae,
Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.
20 et amittit pallium in die frigoris. Acetum in nitro, qui cantat carmina cordi pessimo. Sicut tinea vestimento, et vermis ligno: ita tristitia viri nocet cordi.
Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.
21 Si esurierit inimicus tuus, ciba illum: si sitierit, da ei aquam bibere:
Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;
22 prunas enim congregabis super caput eius, et Dominus reddet tibi.
Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.
23 Ventus aquilo dissipat pluvias, et facies tristis linguam detrahentem.
Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.
Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
25 Aqua frigida animae sitienti, et nuncius bonus de terra longinqua.
Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.
26 Fons turbatus pede, et vena corrupta, iustus cadens coram impio.
Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.
27 Sicut qui mel multum comedit, non est ei bonum: sic qui scrutator est maiestatis, opprimetur a gloria.
Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.
28 Sicut urbs patens et absque murorum ambitu, ita vir, qui non potest in loquendo cohibere spiritum suum.
Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.
