Proverbiorum 19
1 Melior est pauper, qui ambulat in simplicitate sua, quam dives torquens labia sua, et insipiens.
Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
2 Ubi non est scientia animae, non est bonum: et qui festinus est pedibus, offendet.
Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
3 Stultitia hominis supplantat gressus eius: et contra Deum fervet animo suo.
Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
4 Divitiae addunt amicos plurimos: a paupere autem et hi, quos habuit, separantur.
Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
5 Testis falsus non erit impunitus: et qui mendacia loquitur, non effugiet.
Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
6 Multi colunt personam potentis, et amici sunt dona tribuentis.
Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
7 Fratres hominis pauperis oderunt eum: insuper et amici procul recesserunt ab eo. Qui tantum verba sectatur, nihil habebit:
Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
8 qui autem possessor est mentis, diligit animam suam, et custos prudentiae inveniet bona.
Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
9 Falsus testis non erit impunitus: et qui loquitur mendacia, peribit.
Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
10 Non decent stultum deliciae: nec servum dominari principibus.
Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
11 Doctrina viri per patientiam noscitur: et gloria eius est iniqua praetergredi.
Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
12 Sicut fremitus leonis, ita et regis ira: et sicut ros super herbam, ita et hilaritas eius.
Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
13 Dolor patris, filius stultus: et tecta iugiter perstillantia, litigiosa mulier.
Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
14 Domus, et divitiae dantur a parentibus: a Domino autem proprie uxor prudens.
Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
15 Pigredo immittit soporem, et anima dissoluta esuriet.
Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
16 Qui custodit mandatum, custodit animam suam: qui autem negligit viam suam, mortificabitur.
Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
17 Foeneratur Domino qui miseretur pauperis: et vicissitudinem suam reddet ei.
Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
18 Erudi filium tuum, ne desperes: ad interfectionem autem eius ne ponas animam tuam.
Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
19 Qui impatiens est, sustinebit damnum: et cum rapuerit, aliud apponet.
Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
20 Audi consilium, et suscipe disciplinam, ut sis sapiens in novissimis tuis.
Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
21 Multae cogitationes in corde viri: voluntas autem Domini permanebit.
Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Homo indigens misericors est: et melior est pauper quam vir mendax.
Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
23 Timor Domini ad vitam: et in plenitudine commorabitur, absque visitatione pessimi.
Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
24 Abscondit piger manum suam sub ascella, nec ad os suum applicat eam.
Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
25 Pestilente flagellato stultus sapientior erit: si autem corripueris sapientem, intelliget disciplinam.
Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
26 Qui affligit patrem, et fugit matrem, ignominiosus est et infelix.
Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
27 Non cesses fili audire doctrinam, nec ignores sermones scientiae.
Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
28 Testis iniquus deridet iudicium: et os impiorum devorat iniquitatem.
Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
29 Parata sunt derisoribus iudicia: et mallei percutientes stultorum corporibus.
Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.
