Proverbiorum 17
1 Melior est buccella sicca cum gaudio, quam domus plena victimis cum iurgio.
Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 Servus sapiens dominabitur filiis stultis, et inter fratres hereditatem dividet.
Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 Sicut igne probatur argentum, et aurum camino: ita corda probat Dominus.
Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 Malus obedit linguae iniquae: et fallax obtemperat labiis mendacibus.
Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 Qui despicit pauperem, exprobrat factori eius: et qui ruina laetatur alterius, non erit impunitus.
Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 Corona senum filii filiorum: et gloria filiorum patres eorum.
vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 Non decent stultum verba composita: nec principem labium mentiens.
Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 Gemma gratissima, expectatio praestolantis: quocumque se vertit, prudenter intelligit.
Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 Qui celat delictum, quaerit amicitias: qui altero sermone repetit, separat foederatos.
Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 Plus proficit correptio apud prudentem, quam centum plagae apud stultum.
Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 Semper iurgia quaerit malus: angelus autem crudelis mittetur contra eum.
Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 Expedit magis ursae occurrere raptis foetibus, quam fatuo confidenti in stultitia sua.
Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 Qui reddit mala pro bonis, non recedet malum de domo eius.
Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 Qui dimittit aquam, caput est iurgiorum: et antequam patiatur contumeliam, iudicium deserit.
Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 Qui iustificat impium, et qui condemnat iustum, abominabilis est uterque apud Deum.
Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 Quid prodest stulto habere divitias, cum sapientiam emere non possit? Qui altum facit domum suam, quaerit ruinam: et qui evitat discere, incidet in mala.
Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 Omni tempore diligit qui amicus est: et frater in angustiis comprobatur.
Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 Stultus homo plaudet manibus cum spoponderit pro amico suo.
Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 Qui meditatur discordias, diligit rixas: et qui exaltat os suum, quaerit ruinam.
Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 Qui perversi cordis est, non inveniet bonum: et qui vertit linguam, incidet in malum.
Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 Natus est stultus in ignominiam suam: sed nec pater in fatuo laetabitur.
Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 Animus gaudens aetatem floridam facit: spiritus tristis exiccat ossa.
Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 Munera de sinu impius accipit, ut pervertat semitas iudicii.
Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 In facie prudentis lucet sapientia: oculi stultorum in finibus terrae.
Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 Ira patris, filius stultus: et dolor matris quae genuit eum.
Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 Non est bonum, damnum inferre iusto: nec percutere principem, qui recta iudicat.
Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 Qui moderatur sermones suos, doctus et prudens est: et pretiosi spiritus vir eruditus.
Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Stultus quoque si tacuerit, sapiens reputabitur: et si compresserit labia sua, intelligens.
Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
